JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Propaganda on keino vaikuttaa ihmisiin. Sen avulla voidaan pyrkiä vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin, mutta propagandaa voidaan määrittää laajemminkin. Sen voidaan käsittää olevan systemaattista ja tarkoituksellista pyrkimystä muokata ihmisen käsityksiä ja käyttäytymistä. Toisaalta tämän systemaattisen mielipidevaikuttamisen ohessa propagandan käsitteen sisälle voidaan mahduttaa propagandassa käytetyt välineet. Tässä kandidaatintyössä on tarkoituksena tarkastella Neuvostoliiton käyttämää, suomalaisille suunnattua propagandaa.

Toiseen maailmansotaan mennessä Neuvostoliitosta oli muodostunut tehokas propagandaa käyttävä hallinto. Neuvostoliitto sensuroi sille epämieluista sanomaa ja pyrki saamaan oman näkemyksensä tehokkaasti levitettyä. Tämä kävi esimerkiksi erilaisten uutislehtien, kuten Pravdan, avulla. Neuvostoliitto hyödynsi propagandaa erityisesti omalla vaikutusalueellaan, omien kansalaisten parissa. Toisaalta Neuvostoliiton mielipiteenmuokkaus erosi esimerkiksi Saksan, toisen tunnetun propagandan käyttäjän, käyttämästä propagandasta siinä, että Neuvostoliiton käyttämä mielipiteenmuokkauksen olemus oli valistava. On hyvä huomata myös propagandan takana olleet ihmiset. Suomalaiset tulivat esimerkiksi esille Neuvostoliiton vaikuttamisessa sotavankeina. Näihin tapauksiin liittyen on hyvä kysyä, mikä taho on ollut oikeasti esitetyn sanoman takana. Etenkin oleellisina tahoina Neuvostoliiton propagandan takana oli juuri viestitystä valvovat tahot. Tätä viestien valvontaa hoitivat etenkin sensorit.

Toisen maailmansodan aikana propagandan käytöstä oli tullut tehokasta. Radiolähetyksiä, uutislehtiä ja lentolehtisiä voitiin lähettää hyvin nopeasti, joten mahdollisuus vaikuttaa ihmisiin oli kehittynyt erityisen korkealle tasolle. Lentolehtiset ja muut pienpainatteet ovat olleet tehokkaassa levityksessä myös Neuvostoliiton propagandatoiminnassa. Useat näistä levitetyistä propagandapainatteista pitää sisällään esimerkiksi kuvia, niin piirrettyjä kuin valokuvia. Kaikki propaganda ei kuitenkaan pidä sisällään kuvia, vaan ne voivat sisältää myös pelkkää tekstiä. Tässä tutkimuksessa on tarkoitus keskittyä kuvitettuun propagandaan, jonka ohella on myös käytetty tekstiä.

Kuvitetun aineiston tutkimisessa on hyvä pitää mielessä visuaalisen aineiston tulkinnanvaraisuus. Visuaalisen aineiston yhteydessä on hyvä muistaa esimerkiksi ajallinen konteksti sekä tekijä. Nämä ovat tämän tutkimuksen kannalta oleellisia asioita visuaalista aineistoa lähestyttäessä, johon ei välttämättä päde perinteiset metodit. Toisaalta kuvitetussa propagandassa on mukana myös tekstiä, joka auttaa tulkinnassa. Tekstin osalta metodiksi käy lähiluku. Tutkimuskysymykseni siis on, miten Neuvostoliiton arvot ovat näkyneet sen käyttämässä propagandassa ja miten Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan suomalaisiin.

Vielä ennen maailmansotaa Neuvostoliiton propaganda koskien ulkomaita oli vähäistä, mutta toisen maailmansodan aikaan tämä kuitenkin vahvistui merkittävästi. Yleisesti ottaen Neuvostoliitto pyrki näyttämään vihollisensa yhtenä, jonka tuloksena propagandassa korostui etenkin Saksan merkitys. Suomeen kohdistetussa propagandassa korostui etenkin hallituksen ja Suomen kansan erillisyys.

Karel C. Berkhoff kertoo vuoden 2012 kirjassaan Motherland in Danger: Soviet Propaganda During World War 2, kuinka ennen toista maailmansotaa Neuvostoliitto uutisoi ulkomaisten asioista harvemmin. 1920–1930-lukujen lehdissä oli esillä etenkin varovaisuus ja kiinnostuksen puute ulkomaisiin asioihin. Toisen maailmansodan aikoihin tämä periaate kuitenkin alkoi muuttua. Sodan aikana etenkin Saksa tuli merkittävästi esille, mutta myös muut maat, kuten Suomi.

Viha Saksaa kohtaan tuli selkeästi esille. Vielä Neuvostoliiton ja Saksan välisen rauhansopimuksen aikana kuva Saksasta oli rauhanomainen, mutta sodan alettua saksalaiset tuomittiin yleisemmin ja esille tuli puhetta saksalaisten miehittäjien hävittämisestä. Vihollinen pyrittiin esittämään Neuvostoliitossa yhtenäisenä, joten Saksasta tuli erityinen kohde vihalle ja syyttämiselle ja se toimi eräänlaisena päävihollisena. Saksan liittolaiset nähtiin lähinnä käskyläisinä ja apulaisina. Vihaa levitettiin tosin myös Saksan liittolaisia vastaan. Toisaalta vihan levittämisen lisäksi Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan vihollisiinsa propagandan avulla. Propagandassa saatettiin käyttää karikatyyriä, mutta myös sotavankeja voitiin käyttää hyväksi. Nämä ovat olleet esillä myös Suomeen kohdistuvassa propagandassa.

Aikaisempi tutkimus tuo hyvin esille erilaisia propagandan puolia. Sinikka Wunchin väitöskirjassa Punainen uhka: Neuvostoliiton kuva johtavassa suomalaisessa sanomalehdistössä maaliskuusta 1938 talvisodan päättymiseen maaliskuussa 1940 kerrotaan, kuinka Suomeen kohdistetussa propagandassa korostui Neuvostoliiton näkemys siitä, että Suomen hallitus ja Suomen kansa olivat erillisiä tahoja. Irina Takalo taas tuo artikkelissaan Kysymys Suomen kansanarmeijasta esiin, kuinka Neuvostoliitto käytti Terijoen hallitusta ja kansanarmeijaa propagandassaan. Berkhoff taas on tuonut hieman esille sotavankien käyttämistä propagandan tukena. Toisaalta on hyvä huomata, kuinka myös Neuvostoliiton Suomeen kohdistamassa propagandassa syytettiin etenkin Saksaa suomalaisten riistämisestä.

Neuvostoliiton suomalaisille lähettämissä kuvallisissa propagandalehtisissä ja muissa painatteissa voi huomata kaikkia näitä yllä mainittuja aiheita. Lentolehtiset erottivat suomalaisen kansan ja hallituksen toisistaan, pyrkien saamaan jälkimmäinen näyttämään huonolta. Propagandapainatteet haukkuivat erityisesti korkeita päättäjiä, kuten Väinö Tanneria, Risto Rytiä ja Carl Gustaf Emil Mannerheimiä. Painatteet leimasivat hallituksen ja suomalaisten johtavan osan valkoisiksi riistäjiksi, joka toisaalta heijastaa Neuvostoliiton kommunistisia arvoja ja toisaalta toi esille Neuvostoliiton pyrkimyksen näyttää oikeamieliseltä. Näissä tapauksissa propagandan kuvissa oli erityisesti esitettynä Mannerheim.

Talvisodan aikana propagandapainatteet toivat esille kansanarmeijan ja Terijoen hallituksen suomalaisten oikeamielisenä tahona. Leimatessaan samalla Suomen hallituksen riistäjäksi, Neuvostoliiton propaganda korosti näin omakuvaansa. Neuvostoliitto pyrki siis talvisodan aikana esittämään itsensä oikeamielisenä.

Kuten yllä on todettu, Neuvostoliitto käytti propagandassa hyväksi sotavankeja. Suomalaisille joukoille lähetettiin painatteita, joissa suomalaiset sotavangit kehuivat kohteluaan ja kannustivat muitakin suomalaisia vaihtamaan puolta tai antautumaan puna-armeijalle. Samalla propagandapainatteet pyrkivät näyttämään puna-armeijan armeliaana ja oikeudenmukaisena tahona ja suomalaiset upseerit valehtelevina ja epäoikeudenmukaisina. Näissä tapauksissa painatteet sisälsivät kuvia sotavangeista.

Jatkosodan aikana Neuvostoliiton propagandassa alkoi korostumaan myös Saksan merkitys. Suomeen kohdistetussa propagandassa korostettiin Saksan olevan Suomea riistävä, hyväksikäyttävä osapuoli, jota Suomen hallitus palveli. Yhä edelleen propagandassa oli siis esillä käsitys suomalaisten ja Suomen hallituksen erillisyydestä. Kuvituksessa nämä asiat voidaan huomata esimerkiksi pilakuvista. Toisaalta tämä tulee esimerkiksi esille myös sotavankien teksteissä.

Erilaisia toisen maailmansodan aikaisen propagandan lentolehtisiä ja muita painatteita voi löytää juuri Doria-sivustolta, jota olen käyttänyt myös tässä tutkimuksessa. Valikoimassa on satoja painatteita. Aineistojen laajuuden takia olen keskittynyt kirjoittamaan tässä vain Neuvostoliiton kuvitettuun aineistoon. Seuraavaksi siis aion analysoida näitä kuvallisia propagandapainatteita. Aion arvioida näiden propagandapainatteiden tapoja suostutella lukijaa ja levittää kommunististen aatteiden arvoja etenkin edellä mainittujen aiheiden pohjalta. Käytettyjä kuvaliitteitä voi löytää tämän tutkimuksen loppupuolelta.

Dorian sivustolla ei ole aina annettu tarkempaa tietoa propagandapainatteiden ajastuksesta kuin vuodet 1939—1945. Tämä vaikeuttaa tässä työssä tehtävää vertailua. Tutkimuskirjallisuus antaa kuitenkin joitakin vastauksia aiheeseen, sillä joitain lehtisiä voidaan ajoittaa etenkin niiden sisällön avulla. Koska kansanarmeija ja kansanhallitus lakkautettiin talvisodan jälkeen, ainakin ne propagandapainatteet, jotka mainitsevat niistä, voi katsoa olevan nimenomaan talvisodalta. Samalla tavalla Saksaa mainitsevat painatteet voi näin yleisesti katsoa etenkin jatkosodan aikaiseksi propagandaksi.