Hädänalaisten kasvavat avunpyynnöt : Oulun kaupungin köyhäinhoito vuosina 1929–1934
Tahkola, Iida (2023-11-20)
Tahkola, Iida
I. Tahkola
20.11.2023
© 2023 Iida Tahkola. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202311203247
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202311203247
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on, kuinka Oulun kaupungin köyhäinhoito reagoi vuosien 1929–1934 laman aiheuttamaan köyhyyteen. Maailmanlaajuisen laman seurauksena työttömyys lisääntyi myös Suomessa mikä pakotti ihmiset kääntymään köyhäinhoidon puoleen. Tutkielma keskittyy siihen, miten Oulun köyhäinhoitolautakunta pyrki ratkaisemaan lisääntyneen avuntarpeen ja sen mukanaan tuomat ongelmat. Työssä käsitellään oululaisen köyhäinhoidon rakenne laman alkaessa ja sen aikana. Keskeisenä kysymyksenä on, millaisia avustusmuotoja köyhäinhoidolla oli käytettävissä ja tapahtuiko niissä muutoksia laman aikana. Köyhäinhoitoa saaneet ihmisryhmät ja laman vaikutus näihin ryhmiin ovat myös tutkimuksen kohteena. Köyhäinhoitoväen asenteet köyhiä kohtaan ovat kantavana teemana läpi työn.
Tutkielman lähdeaineisto on vuosilta 1929–1934. Pääaineistona on Oulun kaupungin köyhäinhoitolautakunnan kokousten pöytäkirjat sekä Oulun kaupungin kunnalliskertomukset. Kunnalliskertomuksissa huomio kiinnitetään pääasiassa kertomuksiin Oulun kaupungin köyhäinhoidosta, jotka ovat erillisinä liitteinä kunnalliskertomuksissa. Täydentävänä aineistona ovat Oulun kaupungin köyhäinhoitolautakunnan piirikokousten pöytäkirjat.
Työ on laadullinen tutkimus, jonka tukena on käytetty määrällisen tutkimuksen keinoja. Aineistosta tehdyt havainnot on teemoiteltu minkä jälkeen on analysoitu teemojen keskeisiä piirteitä ja niissä tapahtuneita muutoksia. Lähdeaineistosta on myös koottu määrällistä tietoa köyhäinhoidosta ja sen piirissä olleista ihmisryhmistä. Tämän myötä suuret ihmismäärät ja köyhäinhoidon taloudellinen konteksti on saatettu selkeään ilmaisumuotoon.
Oulun köyhäinhoidolle oli tärkeää pyrkiä säästäväisyyteen menoissaan, eikä tämä periaate muuttunut laman aikana. Laman myötä avunpyyntöjen määrä kasvoi suuresti, ja köyhäinhoitolautakunta reagoi kasvavaan avuntarpeeseen ensisijaisesti antamalla työttömille avunpyytäjille ruoka-apua. Kaupunki puolestaan tarjosi työttömille hätäaputöitä, mutta niitä ei riittänyt kaikille, ja palkat olivat liian alhaisia ihmisten toimeentuloon. Tärkeimpiä köyhäinhoidon muotoja olivat raha-apu ja maksusitoumukset sairaaloihin. Köyhäinhoitolautakunnalla ei ollut resursseja auttaa kaikkia, joten kriteerit avun antamiselle olivat tiukat.
Köyhäinhoitoväki arvotti avunsaajat apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin. Apua tahdottiin antaa sairaille, vanhuksille ja muille ryhmille, jotka eivät voineet itse vaikuttaa köyhyyteensä. Sen sijaan köyhäinhoitolautakunnan mielestä paheellista elämää viettäville henkilöille, kuten alkoholia käyttäville ja epäsäännöllistä elämää viettäville, ei mielellään myönnetty avustusta. Ennen lamaa työttömien ajateltiin olevan itse vastuussa tilastaan, mutta laman myötä työttömien määrä kasvoi huomattavasti. Tämä muutti suhtautumista heihin ja köyhäinhoito antoi lopulta työttömille köyhäinapua.
Tutkielman lähdeaineisto on vuosilta 1929–1934. Pääaineistona on Oulun kaupungin köyhäinhoitolautakunnan kokousten pöytäkirjat sekä Oulun kaupungin kunnalliskertomukset. Kunnalliskertomuksissa huomio kiinnitetään pääasiassa kertomuksiin Oulun kaupungin köyhäinhoidosta, jotka ovat erillisinä liitteinä kunnalliskertomuksissa. Täydentävänä aineistona ovat Oulun kaupungin köyhäinhoitolautakunnan piirikokousten pöytäkirjat.
Työ on laadullinen tutkimus, jonka tukena on käytetty määrällisen tutkimuksen keinoja. Aineistosta tehdyt havainnot on teemoiteltu minkä jälkeen on analysoitu teemojen keskeisiä piirteitä ja niissä tapahtuneita muutoksia. Lähdeaineistosta on myös koottu määrällistä tietoa köyhäinhoidosta ja sen piirissä olleista ihmisryhmistä. Tämän myötä suuret ihmismäärät ja köyhäinhoidon taloudellinen konteksti on saatettu selkeään ilmaisumuotoon.
Oulun köyhäinhoidolle oli tärkeää pyrkiä säästäväisyyteen menoissaan, eikä tämä periaate muuttunut laman aikana. Laman myötä avunpyyntöjen määrä kasvoi suuresti, ja köyhäinhoitolautakunta reagoi kasvavaan avuntarpeeseen ensisijaisesti antamalla työttömille avunpyytäjille ruoka-apua. Kaupunki puolestaan tarjosi työttömille hätäaputöitä, mutta niitä ei riittänyt kaikille, ja palkat olivat liian alhaisia ihmisten toimeentuloon. Tärkeimpiä köyhäinhoidon muotoja olivat raha-apu ja maksusitoumukset sairaaloihin. Köyhäinhoitolautakunnalla ei ollut resursseja auttaa kaikkia, joten kriteerit avun antamiselle olivat tiukat.
Köyhäinhoitoväki arvotti avunsaajat apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin. Apua tahdottiin antaa sairaille, vanhuksille ja muille ryhmille, jotka eivät voineet itse vaikuttaa köyhyyteensä. Sen sijaan köyhäinhoitolautakunnan mielestä paheellista elämää viettäville henkilöille, kuten alkoholia käyttäville ja epäsäännöllistä elämää viettäville, ei mielellään myönnetty avustusta. Ennen lamaa työttömien ajateltiin olevan itse vastuussa tilastaan, mutta laman myötä työttömien määrä kasvoi huomattavasti. Tämä muutti suhtautumista heihin ja köyhäinhoito antoi lopulta työttömille köyhäinapua.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32567]