“Always be hopeful, don’t be hopeless” : from oppression to emancipation through praxis and participatory action research
Petrelius, Jenna; Pihlajamaa, Emma-Esteri (2013-06-04)
Petrelius, Jenna
Pihlajamaa, Emma-Esteri
J. Petrelius; E.-E. Pihlajamaa
04.06.2013
© 2013 Jenna Petrelius, Emma-Esteri Pihlajamaa. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201306101582
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201306101582
Tiivistelmä
This Master’s thesis considers the imbalanced power relations that concern the oppressed people in the world as well as redressing those power relations. With this thesis we wish to raise awareness of oppression, and to contribute to the on-going theoretical discussion on how that oppression can be overcome. In this thesis we attempt to raise the question of what the relationship between power, empowerment, and emancipation is, and how these concepts can be taken to an empirical level with praxis and participatory action research (PAR). The research is based on our Bachelor’s thesis (Petrelius & Pihlajamaa, 2011), which discussed the concept of empowerment through a case study, and it aims at deepening our previous understandings. As this thesis is strongly related to and repeatedly refers to the interpretations and preconceptions formed in our previous study, we have chosen to utilise the hermeneutic research approach. In lines with the hermeneutic circle, we have come to acknowledge that our research findings are never complete, but the examination of the key concepts is an on-going process.
We conclude that power is omnipresent, and in fact penetrates all of the concepts we have considered in this thesis, affecting their relations. Furthermore, empowerment and emancipation are closely linked terms that we differentiate by stating that while empowerment, i.e. finding one’s self-worth within the system, is a valuable goal, it is not enough in the context of this thesis, but that something more all-encompassing is required. We find emancipation to suit the purposes of our research better than empowerment, and thus focus on how emancipation and especially emancipatory research could be conducted within oppressed communities. However, we still see empowerment as an essential part of the emancipatory process, which is why it is inseparably linked to emancipation. Furthermore, in this thesis we propose that praxis and PAR can potentially provide meaningful ways of taking the aforementioned theories to a practical level. Praxis, the union of action and reflection, is found in the core of participatory action research, as the entire concept of PAR is based on honest dialogue between the research participants as well as on the seamless collaboration of theory and practice. In other words, PAR provides a platform for exercising praxis. PAR is essentially an emancipatory process, but the initiation of PAR already shows signs of emancipatory movement within the community, which is why we argue that the two reinforce each other. Tämä pro gradu -työ on perehtynyt sorrettuja ihmisiä koskeviin epätasapainoisiin valtasuhteisiin ja niiden korjaamiseen. Tutkielman kautta haluamme kasvattaa tietoisuutta sorrettujen ihmisten tilanteesta sekä osallistua sortamisen nujertamiseen liittyvään teoreettiseen keskusteluun. Tämä tutkielma esittää kysymyksen vallan, voimaantumisen ja emansipaation välisestä suhteesta, sekä pyrkii selvittämään kuinka edellä mainitut käsitteet voidaan toteuttaa empiirisellä tasolla praksiksen ja osallistavan toimintatutkimuksen kautta. Tutkimus perustuu aiempaan kandidaatin tutkielmaan (Petrelius & Pihlajamaa, 2011), jossa voimaantumisen käsitettä on tutkittu tapatutkimuksen kautta. Pro gradu -työssä pyritäänkin syventämään aiemmin tutkittujen käsitteiden ymmärrystä. Tutkielma hyödyntää hermeneuttista tutkimusmenetelmää, sillä se on vahvasti kytköksissä aiemmin muodostamiimme tulkintoihin ja käsityksiin, joihin tutkimuksessa myös toistuvasti viitataan. Hermeneuttisen syklin mukaisesti tutkielmassa on huomioitu, että käsitteiden tulkitseminen ja muodostaminen on päättymätön prosessi, jonka takia tutkimustulosten ei voida sanoa olevan lopullisia.
Olemme tulleet tutkimuksessamme siihen johtopäätökseen, että valta on läsnä kaikkialla ja lävistää kaikki käsitteet, joita olemme tutkineet vaikuttaen niiden välisiin suhteisiin. Voimaantuminen ja emansipaatio ovat toisiinsa läheisesti liittyviä käsitteitä, jotka erotamme toisistaan havainnollistamalla kuinka voimaantuminen eli oman arvonsa ymmärtäminen vallitsevan yhteiskunnan puitteissa on itsessään arvokas tavoite, mutta valitettavan puutteellinen tämän tutkimuksen tarpeita ajatellen. Siksi olemme voimaantumisen sijaan kääntäneet katseemme kohti emansipaatiota ja keskitymme tutkimaan miten emansipaatiota ja etenkin emansipatorista tutkimusta voidaan toteuttaa sorrettujen yhteisöiden keskuudessa. Näemme voimaantumisen tärkeänä osana emansipatorista prosessia ja tästä syystä voimaantuminen käsitteenä onkin erottamattomasti sidoksissa emansipaatioon. Lisäksi ehdotamme, että praksis ja osallistava toimintatutkimus ovat potentiaalisesti merkityksellisiä keinoja viedä edellä mainitut käsitteet empiiriselle tasolle. Praksis eli toiminnan ja reflektion yhteensulautuma on osallistavan toimintatutkimuksen ytimessä sillä osallistava toimintatutkimus perustuu niin rehelliselle dialogille tutkimukseen osallistuvien tahojen välillä kuin myös teorian ja käytännön saumattomaan yhteistyöhön. Toisin sanoen osallistava toimintatutkimus toimii alustana praksiksen harjoittamiselle. Osallistava toimintatutkimus on luonteeltaan emansipatorinen prosessi, mutta jo kyseisen tutkimusprosessin aloittaminen on merkki emansipatorisesta kehityksestä yhteisön sisällä. Siksi olemmekin sitä mieltä, että emansipaatio ja osallistava toimintatutkimus ilmiöinä vahvistavat toisiaan.
We conclude that power is omnipresent, and in fact penetrates all of the concepts we have considered in this thesis, affecting their relations. Furthermore, empowerment and emancipation are closely linked terms that we differentiate by stating that while empowerment, i.e. finding one’s self-worth within the system, is a valuable goal, it is not enough in the context of this thesis, but that something more all-encompassing is required. We find emancipation to suit the purposes of our research better than empowerment, and thus focus on how emancipation and especially emancipatory research could be conducted within oppressed communities. However, we still see empowerment as an essential part of the emancipatory process, which is why it is inseparably linked to emancipation. Furthermore, in this thesis we propose that praxis and PAR can potentially provide meaningful ways of taking the aforementioned theories to a practical level. Praxis, the union of action and reflection, is found in the core of participatory action research, as the entire concept of PAR is based on honest dialogue between the research participants as well as on the seamless collaboration of theory and practice. In other words, PAR provides a platform for exercising praxis. PAR is essentially an emancipatory process, but the initiation of PAR already shows signs of emancipatory movement within the community, which is why we argue that the two reinforce each other.
Olemme tulleet tutkimuksessamme siihen johtopäätökseen, että valta on läsnä kaikkialla ja lävistää kaikki käsitteet, joita olemme tutkineet vaikuttaen niiden välisiin suhteisiin. Voimaantuminen ja emansipaatio ovat toisiinsa läheisesti liittyviä käsitteitä, jotka erotamme toisistaan havainnollistamalla kuinka voimaantuminen eli oman arvonsa ymmärtäminen vallitsevan yhteiskunnan puitteissa on itsessään arvokas tavoite, mutta valitettavan puutteellinen tämän tutkimuksen tarpeita ajatellen. Siksi olemme voimaantumisen sijaan kääntäneet katseemme kohti emansipaatiota ja keskitymme tutkimaan miten emansipaatiota ja etenkin emansipatorista tutkimusta voidaan toteuttaa sorrettujen yhteisöiden keskuudessa. Näemme voimaantumisen tärkeänä osana emansipatorista prosessia ja tästä syystä voimaantuminen käsitteenä onkin erottamattomasti sidoksissa emansipaatioon. Lisäksi ehdotamme, että praksis ja osallistava toimintatutkimus ovat potentiaalisesti merkityksellisiä keinoja viedä edellä mainitut käsitteet empiiriselle tasolle. Praksis eli toiminnan ja reflektion yhteensulautuma on osallistavan toimintatutkimuksen ytimessä sillä osallistava toimintatutkimus perustuu niin rehelliselle dialogille tutkimukseen osallistuvien tahojen välillä kuin myös teorian ja käytännön saumattomaan yhteistyöhön. Toisin sanoen osallistava toimintatutkimus toimii alustana praksiksen harjoittamiselle. Osallistava toimintatutkimus on luonteeltaan emansipatorinen prosessi, mutta jo kyseisen tutkimusprosessin aloittaminen on merkki emansipatorisesta kehityksestä yhteisön sisällä. Siksi olemmekin sitä mieltä, että emansipaatio ja osallistava toimintatutkimus ilmiöinä vahvistavat toisiaan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32009]