Nuorten ja kokeneiden luokanopettajien käsityksiä työn kuormittavuudesta
Myllylä, Maria; Luokkanen, Laura (2013-09-12)
Myllylä, Maria
Luokkanen, Laura
M. Myllylä; L. Luokkanen
12.09.2013
© 2013 Maria Myllylä, Laura Luokkanen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201309141689
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201309141689
Tiivistelmä
Opettajan työssä on monia kuormitustekijöitä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin luokanopettajien tämän päivän työn kuormittavuutta ja keinoja vaikuttaa siihen. Tarkoituksena oli vertailla nuorten ja kokeneiden opettajien käsityksiä keskenään. Päätutkimuskysymyksen pohjalta tarkasteltiinkin, millaisia yhtäläisiä ja eroavia käsityksiä nuorilla ja kokeneilla luokanopettajilla on työn kuormittavuudesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda ajankohtaista tietoa luokanopettajan työkuormituksesta, jotta voidaan ennaltaehkäistä kielteisen kuormituksen muodostuminen.
Tutkimukseen osallistui Oulun alueelta kymmenen luokanopettajaa, joista viisi oli nuorta ja viisi kokenutta. Aineisto kerättiin syksyllä 2012 teemahaastattelun avulla ja se käsiteltiin sisällönanalyysiä soveltaen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja lähestymistapana on fenomenografia, koska haluttiin keskittyä juuri opettajien käsityksiin työkuormituksesta ja vertailla yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia opettajien käsitysten välillä. Työkuormitusta on tutkittu useilla eri vuosikymmenillä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tämän tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ovat erityisesti Kahnin (1973), Schmidtken (1973), Karasekin (1979) sekä Niemelän ja Teikarin (1984) työn psyykkisen kuormittavuuden teoriat.
Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla opettajilla on työssään kuormitustekijöitä. Opettajia kuormittaa työnkuvaan liittyvät tekijät, kuten ajankäytön haasteet, opettajan velvoitteet ja luokkatyön ulkopuoliset tehtävät. Myös työn sosiaaliset tekijät nousevat tuloksissa esille ja opettajat kokevatkin kuormitusta oppilaiden, oppilaiden vanhempien ja työyhteisön takia. Tutkimuksesta myös ilmenee, että opettajat kokevat kuormitusta eri tavalla uransa eri vaiheissa — erityisesti työuran alkuvaihe koetaan kuormittavana.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että lähes kaikki opettajat kokevat työkuormituksesta seurauksia työkokemuksen määrästä huolimatta. Kuormitus näyttää ilmenevän erilaisina fyysisinä ja psyykkisinä seurauksina ja se voi heikentää myös työn laatua. Erilaiset vapaa-ajan toiminnot ovat opettajien yleisimpiä palautumiskeinoja kuormituksesta. Kuormituksen ennaltaehkäisyssä tärkeänä nousevat esille opettajan työskentelytaidot, työn organisoiminen, yhteistyön eri muodot ja kollegiaalinen yhteistyö. Kollegat ovat etenkin nuorten opettajien jaksamisen kannalta tärkeässä asemassa. Myös työyhteisön henkilösuhteilla on suuri merkitys opettajan työssä jaksamisessa.
Tutkimus osoittaa, että kuormitustekijöitä on paljon ja ne vaihtelevat yksilöiden mukaan. Sama tekijä voidaan kokea huonoimmillaan kuormitusta lisäävänä ja parhaimmillaan kuormitusta vähentävänä. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena olikin lisätä luokanopettajien tietoisuutta kuormituksesta ja sen ennaltaehkäisy- ja vaikuttamiskeinoista, jotta voidaan vaikuttaa opettajien työhyvinvointiin.
Tutkimukseen osallistui Oulun alueelta kymmenen luokanopettajaa, joista viisi oli nuorta ja viisi kokenutta. Aineisto kerättiin syksyllä 2012 teemahaastattelun avulla ja se käsiteltiin sisällönanalyysiä soveltaen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja lähestymistapana on fenomenografia, koska haluttiin keskittyä juuri opettajien käsityksiin työkuormituksesta ja vertailla yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia opettajien käsitysten välillä. Työkuormitusta on tutkittu useilla eri vuosikymmenillä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tämän tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ovat erityisesti Kahnin (1973), Schmidtken (1973), Karasekin (1979) sekä Niemelän ja Teikarin (1984) työn psyykkisen kuormittavuuden teoriat.
Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla opettajilla on työssään kuormitustekijöitä. Opettajia kuormittaa työnkuvaan liittyvät tekijät, kuten ajankäytön haasteet, opettajan velvoitteet ja luokkatyön ulkopuoliset tehtävät. Myös työn sosiaaliset tekijät nousevat tuloksissa esille ja opettajat kokevatkin kuormitusta oppilaiden, oppilaiden vanhempien ja työyhteisön takia. Tutkimuksesta myös ilmenee, että opettajat kokevat kuormitusta eri tavalla uransa eri vaiheissa — erityisesti työuran alkuvaihe koetaan kuormittavana.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että lähes kaikki opettajat kokevat työkuormituksesta seurauksia työkokemuksen määrästä huolimatta. Kuormitus näyttää ilmenevän erilaisina fyysisinä ja psyykkisinä seurauksina ja se voi heikentää myös työn laatua. Erilaiset vapaa-ajan toiminnot ovat opettajien yleisimpiä palautumiskeinoja kuormituksesta. Kuormituksen ennaltaehkäisyssä tärkeänä nousevat esille opettajan työskentelytaidot, työn organisoiminen, yhteistyön eri muodot ja kollegiaalinen yhteistyö. Kollegat ovat etenkin nuorten opettajien jaksamisen kannalta tärkeässä asemassa. Myös työyhteisön henkilösuhteilla on suuri merkitys opettajan työssä jaksamisessa.
Tutkimus osoittaa, että kuormitustekijöitä on paljon ja ne vaihtelevat yksilöiden mukaan. Sama tekijä voidaan kokea huonoimmillaan kuormitusta lisäävänä ja parhaimmillaan kuormitusta vähentävänä. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena olikin lisätä luokanopettajien tietoisuutta kuormituksesta ja sen ennaltaehkäisy- ja vaikuttamiskeinoista, jotta voidaan vaikuttaa opettajien työhyvinvointiin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32026]