Kielen opetus esi- ja alkuopetuksessa : kuinka kieltä opetetaan esi- ja alkuopetuksessa?
Kallio-Kujala, Pia (2014-04-10)
Kallio-Kujala, Pia
P. Kallio-Kujala
10.04.2014
© 2014 Pia Kallio-Kujala. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404121272
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404121272
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka kielenopetus tapahtuu esi- ja alkuopetuksessa. Keskityn selvittämään, kuinka lastentarhanopettajat ja opettajat opettavat kieltä, millaista opetusmateriaalia he käyttävät, sekä kuinka he kannustavat, kehuvat ja motivoivat lapsia. Tutkimuksen edetessä kiinnitin huomiota myös siihen, millainen oppimisympäristö lapsilla on.
Tutkimukseni kohteena on kolme lastentarhanopettajaa sekä kolme alkuopetuksen opettajaa. Kaikki tutkimushenkilöt ovat naisia ja he työskentelevät Länsi-Suomen läänissä. Tutkielmaan osallistui yhteensä kaksi alakoulua ja kaksi esikoulua. Olen kerännyt aineistoni observoimassa ja haastattelemalla opettajia. Jaoin haastattelun viiteen eri teemaan ja analyysivaiheessa lähdin purkamaan haastatteluja näiden teemojen perusteella. Tarkastelin lastentarhanopettajien ja opettajien vastauksia ja tein niistä yhteenvedon. Opettajat ja lastentarhanopettajat olivat kielenopetuksesta hyvin samoilla linjoilla, mutta muutamia mielipide-eroja oli myös havaittavissa.
Esikoulussa herätellään lapsen mielenkiintoa kieltä ja kirjaimia kohtaan esimerkiksi satujen, lorujen, riimien ja laulujen avulla. Opetustuokiot eivät kestä kauaa, joten lasten motivaatio säilyy ja he haluavat oppia. Opetus on leikinomaista ja lasten kanssa pyritään keskustelemaan paljon. Esikoululaiset harjoittelevat suullisesti esimerkiksi aakkosia, äänteitä ja tavuja. He saavat harjoitella käden ja silmän yhteistyötä ja hienomotoriikkaa esimerkiksi kirjoittamalla kirjaimia ja tekemällä hahmotustehtäviä. Esikoulussa on myös käytössään esimerkiksi kuvia, tavukortteja ja oppimispelejä, joilla lapset saavat harjoitella kielellisiä taitojaan. Lapset saavat oppia omaan tahtiin ja lapsia pyritään kannustamaan ja kehumaan sanallisesti. Lapset ovat motivoituneita tekemään tehtäviä, sillä he saavat tehdyistä tehtävistä leimoja. Koulussa lapset joutuvat istumaan paikoillaan suurimman osan koulupäivästä. Oppilaat kertaavat jo esikoulussa opittuja asioita ja oppivat pikkuhiljaa lukemaan ja kirjoittamaan. Opettajien mielestä oppilailla on aluksi suuria tasoeroja, riippuen siitä, kuinka paljon he ovat harjoitelleet kielellistä toimintaa esikoulussa. Tasoerot tasaantuvat pikkuhiljaa ja mikäli tarvetta, niin oppilaat saavat erityistä tukea esimerkiksi opettajalta, avustajalta ja erityisopettajalta. Opettajat seuraavat opetussuunnitelmaa ja etenevät sen mukaisesti. Oppitunnit pyritään pitämään vaihtelevina, jotta oppilaiden ja myös opettajan motivaatio säilyisi ja oppiminen olisi mieluisaa. Opettajat käyttävät apunaan esimerkiksi oppikirjoja, omatekemää materiaalia, pelejä ja kuvia. He kannustavat ja motivoivat oppilaita kehujen, leimojen ja tarrojen avulla.
Tutkielmani on mielestäni melko luotettava ja yleistettävä ja uskon, että päästäisiin samoihin tuloksiin, mikäli tutkielma tehtäisiin uudestaan. Mikäli tutkittavia henkilöitä olisi ollut enemmän, olisi tutkielma myös luotettavampi.
Tutkimukseni kohteena on kolme lastentarhanopettajaa sekä kolme alkuopetuksen opettajaa. Kaikki tutkimushenkilöt ovat naisia ja he työskentelevät Länsi-Suomen läänissä. Tutkielmaan osallistui yhteensä kaksi alakoulua ja kaksi esikoulua. Olen kerännyt aineistoni observoimassa ja haastattelemalla opettajia. Jaoin haastattelun viiteen eri teemaan ja analyysivaiheessa lähdin purkamaan haastatteluja näiden teemojen perusteella. Tarkastelin lastentarhanopettajien ja opettajien vastauksia ja tein niistä yhteenvedon. Opettajat ja lastentarhanopettajat olivat kielenopetuksesta hyvin samoilla linjoilla, mutta muutamia mielipide-eroja oli myös havaittavissa.
Esikoulussa herätellään lapsen mielenkiintoa kieltä ja kirjaimia kohtaan esimerkiksi satujen, lorujen, riimien ja laulujen avulla. Opetustuokiot eivät kestä kauaa, joten lasten motivaatio säilyy ja he haluavat oppia. Opetus on leikinomaista ja lasten kanssa pyritään keskustelemaan paljon. Esikoululaiset harjoittelevat suullisesti esimerkiksi aakkosia, äänteitä ja tavuja. He saavat harjoitella käden ja silmän yhteistyötä ja hienomotoriikkaa esimerkiksi kirjoittamalla kirjaimia ja tekemällä hahmotustehtäviä. Esikoulussa on myös käytössään esimerkiksi kuvia, tavukortteja ja oppimispelejä, joilla lapset saavat harjoitella kielellisiä taitojaan. Lapset saavat oppia omaan tahtiin ja lapsia pyritään kannustamaan ja kehumaan sanallisesti. Lapset ovat motivoituneita tekemään tehtäviä, sillä he saavat tehdyistä tehtävistä leimoja. Koulussa lapset joutuvat istumaan paikoillaan suurimman osan koulupäivästä. Oppilaat kertaavat jo esikoulussa opittuja asioita ja oppivat pikkuhiljaa lukemaan ja kirjoittamaan. Opettajien mielestä oppilailla on aluksi suuria tasoeroja, riippuen siitä, kuinka paljon he ovat harjoitelleet kielellistä toimintaa esikoulussa. Tasoerot tasaantuvat pikkuhiljaa ja mikäli tarvetta, niin oppilaat saavat erityistä tukea esimerkiksi opettajalta, avustajalta ja erityisopettajalta. Opettajat seuraavat opetussuunnitelmaa ja etenevät sen mukaisesti. Oppitunnit pyritään pitämään vaihtelevina, jotta oppilaiden ja myös opettajan motivaatio säilyisi ja oppiminen olisi mieluisaa. Opettajat käyttävät apunaan esimerkiksi oppikirjoja, omatekemää materiaalia, pelejä ja kuvia. He kannustavat ja motivoivat oppilaita kehujen, leimojen ja tarrojen avulla.
Tutkielmani on mielestäni melko luotettava ja yleistettävä ja uskon, että päästäisiin samoihin tuloksiin, mikäli tutkielma tehtäisiin uudestaan. Mikäli tutkittavia henkilöitä olisi ollut enemmän, olisi tutkielma myös luotettavampi.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31928]