”Täälläkin yksi ujo piimä” : ujouden rakentuminen Demin nettikeskustelupalstalla
Leinonen, Noora (2015-01-15)
Leinonen, Noora
N. Leinonen
15.01.2015
© 2015 Noora Leinonen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502061059
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502061059
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee ujoutta ja siihen liitettyjä käsityksiä. Käsittelen tutkimusongelmaani sekä teorian, että empiirisen aineiston avulla. Pyrin esittämään vastauksia siihen, mitä ujous on. Esittelen ujoutta myös sosiaalisena sekä kulttuurisena ilmiönä. Analyysini kohteena ovat nuorille suunnatun Demi.fi-nettifoorumin ujoutta käsittelevät keskustelut. Diskurssianalyysin avulla tutkin millaisia merkityksiä nuoret puheessaan liittävät ujouteen — miten he siis tekevät sitä kielellisesti ymmärrettäväksi nettifoorumin kontekstissa. Tarkastelen myös tutkimuskontekstiani, eli sitä, miksi nettikeskusteluissa koetaan tarve puhua ujoudesta.
Lähestyn tutkimustavoitteitani sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta. Myös yksittäisten ihmisten kerronnassa puhuvat kulttuurin diskurssit, eli ne vakiintuneet tavat, joilla yksilö jäsentää kokemuksiaan (Kulmala, 2006, 20). Käsitykset ja tiedot ujoudesta syntyvät siis yhteisöllisen tuottamisen kautta. Keräämäni aineisto voidaan analyysin ja tulkinnan avulla jäsentää neljään eri diskurssiin, joita ovat kokemuksellinen, lääketieteellinen, yhteisöllinen ja marginalisoiva diskurssi. Diskurssit jäsentävät ujouden syyt ja seuraukset hyvin eri tavoin. Kun yksi diskurssi korostaa ujoutta yksilöllisenä tunnekokemuksena, painottuu toisessa fysiologisten reaktioiden käsitteleminen. Ujous representoituu lisäksi yhteisöllisyyttä rakentavana voimana, mutta se myös rajattiin vahvasti normaalin ulkopuolelle.
Aineistosta löytyneet diskurssit myös tarjoavat ja kieltävät erilaisia toiminnan tapoja (Räisänen, 2003, 46). Tutkimukseni esittelee kolme erilaista subjektipositiota, jotka antoivat ujoille passiivisen uhriroolin, aktiivisen toimijan osan tai asiantuntijan auktoriteettiaseman. Ujoudesta keskustelemisen motiiveista tärkeimpänä esiin nousee vertaistuen hakeminen sekä poikkeavuuden kokemusten jakaminen. Nettikeskusteluihin osallistuvien muodostama ryhmä tuo tunteen samankaltaisuudesta ja hyväksynnästä.
Ujous on universaali ilmiö, mutta harvalla on tietoa sen syistä ja lähtökohdista. Psykologiset teoriat esittävät hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, mitä ujous oikeastaan on. Nykyajan negatiivista suhtautumista ujouteen selitetään kulttuurin ihmisihanteen muuttumisella. Ne reaktiot, joita ujous aiheuttaa ihmisen käyttäytymisessä, eivät täytä tiettyjä kulttuurisia normeja, kuten sosiaalista itsevarmuutta (Cain, 2012, 16–17). Tutkimukseni tuo esiin sen, kuinka tärkeää on tiedostaa miten yhteiskunnan arvot ja ihanteet vaikuttavat käsityksiimme siitä, mitä pidetään normaalina. Diskurssit vaikuttavat sosiaalisiin käytäntöihin, eli niillä on todellisia seurauksia.
Lähestyn tutkimustavoitteitani sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta. Myös yksittäisten ihmisten kerronnassa puhuvat kulttuurin diskurssit, eli ne vakiintuneet tavat, joilla yksilö jäsentää kokemuksiaan (Kulmala, 2006, 20). Käsitykset ja tiedot ujoudesta syntyvät siis yhteisöllisen tuottamisen kautta. Keräämäni aineisto voidaan analyysin ja tulkinnan avulla jäsentää neljään eri diskurssiin, joita ovat kokemuksellinen, lääketieteellinen, yhteisöllinen ja marginalisoiva diskurssi. Diskurssit jäsentävät ujouden syyt ja seuraukset hyvin eri tavoin. Kun yksi diskurssi korostaa ujoutta yksilöllisenä tunnekokemuksena, painottuu toisessa fysiologisten reaktioiden käsitteleminen. Ujous representoituu lisäksi yhteisöllisyyttä rakentavana voimana, mutta se myös rajattiin vahvasti normaalin ulkopuolelle.
Aineistosta löytyneet diskurssit myös tarjoavat ja kieltävät erilaisia toiminnan tapoja (Räisänen, 2003, 46). Tutkimukseni esittelee kolme erilaista subjektipositiota, jotka antoivat ujoille passiivisen uhriroolin, aktiivisen toimijan osan tai asiantuntijan auktoriteettiaseman. Ujoudesta keskustelemisen motiiveista tärkeimpänä esiin nousee vertaistuen hakeminen sekä poikkeavuuden kokemusten jakaminen. Nettikeskusteluihin osallistuvien muodostama ryhmä tuo tunteen samankaltaisuudesta ja hyväksynnästä.
Ujous on universaali ilmiö, mutta harvalla on tietoa sen syistä ja lähtökohdista. Psykologiset teoriat esittävät hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, mitä ujous oikeastaan on. Nykyajan negatiivista suhtautumista ujouteen selitetään kulttuurin ihmisihanteen muuttumisella. Ne reaktiot, joita ujous aiheuttaa ihmisen käyttäytymisessä, eivät täytä tiettyjä kulttuurisia normeja, kuten sosiaalista itsevarmuutta (Cain, 2012, 16–17). Tutkimukseni tuo esiin sen, kuinka tärkeää on tiedostaa miten yhteiskunnan arvot ja ihanteet vaikuttavat käsityksiimme siitä, mitä pidetään normaalina. Diskurssit vaikuttavat sosiaalisiin käytäntöihin, eli niillä on todellisia seurauksia.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]