Kuvataideopettajien käsityksiä kuvataidekasvatuksen mahdollisuuksista ympäristövastuullisuuteen kasvattamisessa
Räisänen, Terhi (2018-11-29)
Räisänen, Terhi
T. Räisänen
29.11.2018
© 2018 Terhi Räisänen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811303181
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811303181
Tiivistelmä
Ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja kestämätöntä tahtia, minkä seuraukset ovat kiistatta nähtävissä heikentyneissä ekosysteemeissä ympäri maapalloa. Samaan aikaan kun kulutusta pitäisi vähentää radikaalisti, ovat länsimaiset ihmiset vieraantuneet luonnosta teknologisen kehityksen vaikutuksesta. Henkilökohtaisen ympäristö- ja luontosuhteen puuttuessa myöskään arvostuksen kehittyminen ympäristöä ja luontoa kohtaan ei ole itsestäänselvää. Taiteen entistä laajempi hyödyntäminen ympäristövastuullisuuteen kasvattamisessa olisi perusteltua, sillä taiteella on ollut merkittävä rooli ihmisen ympäristö- ja luontosuhteen kehittymisessä kautta aikain. Tässä tutkielmassa paneudun erityisesti kuvataidekasvatuksen välineelliseen käyttöarvoon ympäristönäkökulmien esiintuomisessa, unohtamatta kuitenkaan taiteen ja taiteellisen toiminnan kasvatuksellista arvoa itsessään. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää peruskoulun kuvataideopettajien käsityksiä ympäristövastuullisuuteen kasvattamisen olemuksesta sekä kuvataidekasvatuksen mahdollisuuksista ympäristövastuullisuuteen kasvattamisessa.
Tarkastelen tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä kuvataidetta oppiaineena, minkä jälkeen avaan ympäristövastuullisuuteen kasvattamisen terminologiaa ja lähtökohtia. Teoriakatsauksen lopuksi selvitän kuvataidekasvatuksen teoreettisia mahdollisuuksia ympäristövastuullisuuteen kasvattamisessa opetussuunnitelman, kokemuksellisen oppimisen, esteettisen arvokasvatuksen sekä ympäristötaiteen näkökulmista. Tutkimukseni tulokset muodostuvat kuvataideopettajien henkilökohtaisista käsityksistä yllä kuvaamaani tutkimusilmiöön liittyen. Tutkimusmenetelmänäni on fenomenografia, jossa mielenkiinto kohdistetaan tietyn tutkimusjoukon käsitysten variaatioon. Käytän aineistonkeruumenetelmänä sähköistä kyselylomaketta, ja suoritan aineiston analyysin fenomenografisella nelivaiheisella analyysimallilla.
Tutkimustulokseni osoittavat, että tutkimukseen osallistuneet peruskoulun kuvataideopettajat kokevat ympäristövastuullisuuteen kasvattamisen tärkeänä kasvatuksen osa-alueena niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Opettajan omalla asenteella ja arvomaailmalla nähdään olevan vaikutusta ympäristövastuullisuuteen kasvattamisen toteuttamisessa. Lisäksi ympäristövastuullisuuteen kasvattamiseen katsotaan kuuluvan toimintaa ja toimintaan ohjaamista, tiedon ja ymmärryksen lisäämistä sekä ajatteluun, arvoihin ja asenteisiin vaikuttamista. Kuvataiteen oppiaineella koetaan yksimielisesti olevan vahvuuksia ympäristövastuullisuuteen kasvattamisessa. Näistä vahvuuksista keskiöön nousevat muun muassa materiaalien ja työskentelytapojen vastuullinen valinta, oppituntien aiheet ja teemat, esteettinen, ekologinen ja eettinen arvottaminen sekä kuvataiteen henkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet.
Tarkastelen tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä kuvataidetta oppiaineena, minkä jälkeen avaan ympäristövastuullisuuteen kasvattamisen terminologiaa ja lähtökohtia. Teoriakatsauksen lopuksi selvitän kuvataidekasvatuksen teoreettisia mahdollisuuksia ympäristövastuullisuuteen kasvattamisessa opetussuunnitelman, kokemuksellisen oppimisen, esteettisen arvokasvatuksen sekä ympäristötaiteen näkökulmista. Tutkimukseni tulokset muodostuvat kuvataideopettajien henkilökohtaisista käsityksistä yllä kuvaamaani tutkimusilmiöön liittyen. Tutkimusmenetelmänäni on fenomenografia, jossa mielenkiinto kohdistetaan tietyn tutkimusjoukon käsitysten variaatioon. Käytän aineistonkeruumenetelmänä sähköistä kyselylomaketta, ja suoritan aineiston analyysin fenomenografisella nelivaiheisella analyysimallilla.
Tutkimustulokseni osoittavat, että tutkimukseen osallistuneet peruskoulun kuvataideopettajat kokevat ympäristövastuullisuuteen kasvattamisen tärkeänä kasvatuksen osa-alueena niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Opettajan omalla asenteella ja arvomaailmalla nähdään olevan vaikutusta ympäristövastuullisuuteen kasvattamisen toteuttamisessa. Lisäksi ympäristövastuullisuuteen kasvattamiseen katsotaan kuuluvan toimintaa ja toimintaan ohjaamista, tiedon ja ymmärryksen lisäämistä sekä ajatteluun, arvoihin ja asenteisiin vaikuttamista. Kuvataiteen oppiaineella koetaan yksimielisesti olevan vahvuuksia ympäristövastuullisuuteen kasvattamisessa. Näistä vahvuuksista keskiöön nousevat muun muassa materiaalien ja työskentelytapojen vastuullinen valinta, oppituntien aiheet ja teemat, esteettinen, ekologinen ja eettinen arvottaminen sekä kuvataiteen henkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]