Valtakeskittymien välissä : Tukholman porvarisraadin sisä- ja ulkopoliittiset pyrkimykset ja toiminta vuosina 1471–1499
Yliviuhkola, Riku (2019-01-09)
Yliviuhkola, Riku
R. Yliviuhkola
09.01.2019
© 2019 Riku Yliviuhkola. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201901301104
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201901301104
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Tukholman porvarisraadin toimintaa ja sen pyrkimyksiä vuosien 1471–1499 aikana. Tutkimuksen päälähteinä ovat tuona aikana kirjoitetut Tukholman kaupunginraadin omat asiakirjat. Tutkimus keskittyy Tukholman porvarisraadin suhteisiin ja sen toimiseen kolmen valtablokin, Ruotsin valtaneuvoston, Tanskan johtoisen Kalmarin unionin ja Hansaliiton toiminnan välissä. Tutkimus käsittelee Tukholman porvarisraadin nousua, kasvavaa valtaa ja diplomatiaa erilaisten alueellisten valtablokkien välissä.
Tukholman raadin asemaa muokkasivat Ruotsin ja Tanskan Kalmarin unionipoliittiset kysymykset, jotka jakoivat raatia, ja pakottivat raadin luovimaan Tanskan unionikuninkaiden ja Ruotsin valtiohoitaja Sten Sturen välillä. Lisäksi ongelmiksi muodostui raadin sitoutuminen tiukemmin keskusvaltaan, jota vastaan raati ei juuri voinut kamppailla. Tukholman raadin harjoittaman sisä-, ulko- ja kauppapolitiikkaan vaikutti 1400-luvun lopulla kehittyvät merkantilistisen ajattelun tendenssit. Raati kuitenkin onnistui kokosi rivinsä tarpeeksi yhteiseen poliittiseen rintamaan pyrkiäkseen toteuttamaan omaa politiikkaansa ylitse sitä lähimpinä olevien valtablokkien. Tämä kehitti raadista itsenäisen poliittisen toimijan.
Tukholman raadin asemaa muokkasivat Ruotsin ja Tanskan Kalmarin unionipoliittiset kysymykset, jotka jakoivat raatia, ja pakottivat raadin luovimaan Tanskan unionikuninkaiden ja Ruotsin valtiohoitaja Sten Sturen välillä. Lisäksi ongelmiksi muodostui raadin sitoutuminen tiukemmin keskusvaltaan, jota vastaan raati ei juuri voinut kamppailla. Tukholman raadin harjoittaman sisä-, ulko- ja kauppapolitiikkaan vaikutti 1400-luvun lopulla kehittyvät merkantilistisen ajattelun tendenssit. Raati kuitenkin onnistui kokosi rivinsä tarpeeksi yhteiseen poliittiseen rintamaan pyrkiäkseen toteuttamaan omaa politiikkaansa ylitse sitä lähimpinä olevien valtablokkien. Tämä kehitti raadista itsenäisen poliittisen toimijan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31995]