Arviointi opetuksen ja oppimisen välisenä siltana : kuinka arvioinnin yhdenvertaisuus näkyy opetussuunnitelman perusteissa?
Hyrkäs, Anna (2019-05-17)
Hyrkäs, Anna
A. Hyrkäs
17.05.2019
© 2019 Anna Hyrkäs. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201906062470
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201906062470
Tiivistelmä
Suomalaisen koulujärjestelmän erinomaisuus on ollut esillä viimeisten vuosikymmenten aikana. Opetussuunnitelmauudistukset muokkaavat järjestelmää hiljalleen. Peruskoulun oppimisen arviointi on viime vuosina ollut puheenaiheena opettajien keskuudessa tarkentuneiden kriteerien ja laajojen tavoitteiden vuoksi. Arviointityön kuormittavuus huolestuttaa. Keskeisinä arviointikulttuurin piirteinä opetussuunnitelmasta nousee esille eettisyys ja oikeudenmukaisuus (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2014). Kansallisissa oppimistulosten seuranta-arvioinneissa on käynyt ilmi, että arvioinnin oikeudenmukaisuus ei toteudu Suomessa siinä mielessä, että arviointi olisi yhdenvartaista.
Tässä tutkielmassa tuon esille oppimisen arviointia yhdenvertaisuuden näkökulmasta eri aikakausina. Selvitän, mitkä asiat edistävät arvioinnin yhdenvertaisuutta, millä tavoin arviointi on kehittynyt vuosien saatossa, ja miten vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet tuo esille oppimisen arvioinnin yhdenvertaisuutta.
Aloitan määrittelemällä arviointia käsitteenä. Tämän jälkeen perehdyn siihen, millaisena arviointi ja sen yhdenvertaisuus ovat näyttäytyneet menneinä aikoina Suomen koulujärjestelmässä. Tuon esille erilaisia arvioinnin tyylejä ja paneudun eri aikakausien opetussuunnitelmien arviointiosuuksiin yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Lopuksi tutkin, miten yhdenvertaisuus näyttäytyy vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden oppimisen arvioinnin osuudessa.
Tutkimuksessa selvisi, että oppimisen arviointi ja sen kuormittavuus ovat olleet puheenaiheina Suomessa viimeiset sata vuotta, vaikka arvioinnin luonne on muuttunut matkan varrella opettajan valta-asemaa korostavasta, subjektiivisesta arvioinnista kriteeripohjaiseen, absoluuttiseen arviointiin. Pääosassa on nykyään koko oppimisprosessin arviointi, ja opettajan tulee arvioida ja kehittää jatkuvasti myös omaa toimintaansa. Laaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat tuoneet uutta sisältöä arvioinnin osuuteen opetussuunnitelmassa. Näiden lisäksi itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin merkitys on korostunut huomattavasti. Näiden osioiden yhdenvertainen arviointi ei ole aivan ongelmatonta. Kommunikointitaidot ja yhdessä tekeminen nousevat pääteemoiksi rakennettaessa yhdenvertaista ja oikeudenmukaista arviointikulttuuria. Toimintakulttuurin, opetussuunnitelmatyön ja ajattelu- ja toimintamallien avoimuuteen kuuluu arviointikulttuurin näkyväksi tekeminen ja kaikkia koskevat kriteerit ja ohjeet oppimisen arvioinnin tueksi.
Tässä tutkielmassa tuon esille oppimisen arviointia yhdenvertaisuuden näkökulmasta eri aikakausina. Selvitän, mitkä asiat edistävät arvioinnin yhdenvertaisuutta, millä tavoin arviointi on kehittynyt vuosien saatossa, ja miten vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet tuo esille oppimisen arvioinnin yhdenvertaisuutta.
Aloitan määrittelemällä arviointia käsitteenä. Tämän jälkeen perehdyn siihen, millaisena arviointi ja sen yhdenvertaisuus ovat näyttäytyneet menneinä aikoina Suomen koulujärjestelmässä. Tuon esille erilaisia arvioinnin tyylejä ja paneudun eri aikakausien opetussuunnitelmien arviointiosuuksiin yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Lopuksi tutkin, miten yhdenvertaisuus näyttäytyy vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden oppimisen arvioinnin osuudessa.
Tutkimuksessa selvisi, että oppimisen arviointi ja sen kuormittavuus ovat olleet puheenaiheina Suomessa viimeiset sata vuotta, vaikka arvioinnin luonne on muuttunut matkan varrella opettajan valta-asemaa korostavasta, subjektiivisesta arvioinnista kriteeripohjaiseen, absoluuttiseen arviointiin. Pääosassa on nykyään koko oppimisprosessin arviointi, ja opettajan tulee arvioida ja kehittää jatkuvasti myös omaa toimintaansa. Laaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat tuoneet uutta sisältöä arvioinnin osuuteen opetussuunnitelmassa. Näiden lisäksi itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin merkitys on korostunut huomattavasti. Näiden osioiden yhdenvertainen arviointi ei ole aivan ongelmatonta. Kommunikointitaidot ja yhdessä tekeminen nousevat pääteemoiksi rakennettaessa yhdenvertaista ja oikeudenmukaista arviointikulttuuria. Toimintakulttuurin, opetussuunnitelmatyön ja ajattelu- ja toimintamallien avoimuuteen kuuluu arviointikulttuurin näkyväksi tekeminen ja kaikkia koskevat kriteerit ja ohjeet oppimisen arvioinnin tueksi.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]