Hiljaisen tiedon merkitys aikuiskasvatuksessa : hiljainen pedagoginen tietäminen opettajien kerronnoissa
Harju, Aira (2019-09-16)
Harju, Aira
A. Harju
16.09.2019
© 2019 Aira Harju. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201909192899
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201909192899
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia hiljaisen tiedon merkitystä aikuiskasvatuksessa pedagogisen toiminnan teorian valottamana, jossa kasvatuksen ja sivistyksen käsitteet tarjoavat tutkimukselle yleisen viitekehyksen. Tutkimuksen analyysiprosessi koostuu lähdemateriaalin perusteellisesta tematisoinnista, jonka tuloksena tutkimuksen päänäkökulmaksi muodostui hiljaisen tietämisen merkitys kokemuksellisena tietona opettajien työssä. Tavoitteena on pedagogisen toiminnan idean kautta kytkeä tiiviimmin yhteen hiljainen ja eksplisiittinen tieto. Hiljaista tietoa voidaan tuottaa vahvemmin kehittämällä uudenlaisia vuorovaikutukseen kehollistuneita puhetapoja erilaisten asioiden näyttäytymiseen. Hiljaisen tiedon käsitteen määritteli ensimmäistä kertaa unkarilainen Michael Polanyi (1958) luonnehtimalla hiljaisen tiedon teoriaa kuuluisalla lauseellaan “Tiedämme enemmän kuin pystymme kertomaan”.
Nyky-yhteiskunnan aikuiskasvatuksen haasteina käytännön kasvatustyössä korostuu aikuiskasvattajan pedagoginen vastuu ja pedagoginen kaksoisvastuu suhteessa vallitsevaan tieto- ja informaatioyhteiskuntaan. Keskeisenä ilmiönä on nähtävissä opettajien uudentyyppinen osaaminen vastata koulutuksellisiin haasteisiin teknologian nopean kehittymisen myötä. Pedagogisen vastuun tulevaisuuden visioissa näyttäytyy merkittävänä aikuiskasvattajan pedagogis-didaktinen auktoriteettisuhde. Samoin epistemologista ja eksistentiaalista vastuuta osana eettistä ulottuvuutta pidetään opettajuuden ytimenä. Elinikäistä oppimista ajatellen tutkimuksessa keskeisenä nousee esille myös opettajan aito professionaalisuus ja refleksiivisyys hyvinvoinnin edistämiseksi unohtamatta aikuisoppijan itseauktoriteettia sekä dialektista ajattelua. Ydinteemana korostuu praktisen tiedon ja hiljaisen tiedon tieteellistäminen, jossa hiljaisen tiedon näkyväksi tekeminen nähdään keskeisenä. Tavoitteena on ollut pyrkiä luomaan uudenlaisia näkökulmia käytäntöön sekä suhteuttaa opetussuunnitelman ja mallioppimisen välistä suhdetta unohtamatta opettajan henkilökohtaisen persoonallisuuden merkitystä.
Nyky-yhteiskunnan aikuiskasvatuksen haasteina käytännön kasvatustyössä korostuu aikuiskasvattajan pedagoginen vastuu ja pedagoginen kaksoisvastuu suhteessa vallitsevaan tieto- ja informaatioyhteiskuntaan. Keskeisenä ilmiönä on nähtävissä opettajien uudentyyppinen osaaminen vastata koulutuksellisiin haasteisiin teknologian nopean kehittymisen myötä. Pedagogisen vastuun tulevaisuuden visioissa näyttäytyy merkittävänä aikuiskasvattajan pedagogis-didaktinen auktoriteettisuhde. Samoin epistemologista ja eksistentiaalista vastuuta osana eettistä ulottuvuutta pidetään opettajuuden ytimenä. Elinikäistä oppimista ajatellen tutkimuksessa keskeisenä nousee esille myös opettajan aito professionaalisuus ja refleksiivisyys hyvinvoinnin edistämiseksi unohtamatta aikuisoppijan itseauktoriteettia sekä dialektista ajattelua. Ydinteemana korostuu praktisen tiedon ja hiljaisen tiedon tieteellistäminen, jossa hiljaisen tiedon näkyväksi tekeminen nähdään keskeisenä. Tavoitteena on ollut pyrkiä luomaan uudenlaisia näkökulmia käytäntöön sekä suhteuttaa opetussuunnitelman ja mallioppimisen välistä suhdetta unohtamatta opettajan henkilökohtaisen persoonallisuuden merkitystä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]