Biologian aineenopettajien kokemukset eriyttämisestä maasto-, kenttä- ja laborointitunneilla
Ruusulaakso, Mariel (2019-11-21)
Ruusulaakso, Mariel
M. Ruusulaakso
21.11.2019
© 2019 Mariel Ruusulaakso. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201911233174
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201911233174
Tiivistelmä
Nykyisissä peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa painottuvat biologian ja maantiedon opetuksen tavoitteissa elämyksellisyys, tutkimuksellisuus sekä monipuolisten oppimisympäristöjen käyttö. Siellä painotetaan myös, että työtapojen valinnassa opettajien tulee ottaa huomioon oppilaiden erilaiset tarpeet. Tukea tarvitsevien määrä yleisluokilla on lisääntynyt huomattavasti syynä inkluusioajatuksen vahvistuminen koulumaailmassa. Sen mukaan jokaisella oppilaalla pitää olla mahdollisuus käydä samaa koulua muiden ikätovereidensa kanssa. Tämä on lisännyt painetta koululle kehittää tukemiseen ja eriyttämiseen liittyviä ratkaisuja. Oppilaiden tukeminen ja eriyttäminen oppitunneilla jää usein opettajan vastuulle. Maasto-, kenttä- ja laborointituntien järjestäminen vaatii opettajalta paljon ennakkosuunnittelua ja valmisteluja. Lisäksi hänellä täytyy olla tietoa oppilaista, opetettavasta aiheesta, työskentelymenetelmistä sekä oppimisympäristöstä. Näiden lisäksi opettajan tulisi pystyä huomioimaan erilaiset oppijat ja mahdolliset tuen tarpeet. Kysymys kuuluukin, että onko biologian ja maantiedon aineenopettajalla käytössä riittävästi tietoa, tukea ja resursseja maasto-, kenttä- ja laborointituntien järjestämiseen oppilasryhmille, joissa on tuen tarvetta.
Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa, miten biologian ja maantiedon aineenopettajat kokevat hallitsevansa tukea tarvitsevan oppilaan eriyttämisen maasto-, kenttä- ja laborointitunneilla. Lisäksi tutkimus selvittää, mistä opettajat kokevat saavansa tietoa, tukea ja resursseja tukea tarvitsevien oppilaiden eriyttämiseen ja että vaikuttavatko nämä erilaiset kokemukset siihen, mitä työskentelymenetelmiä opettajat valitsevat tunneilleen. Tutkimus toteutettiin sähköisen kyselyn avulla. Kyselylomake lähetettiin sähköpostitse 10 Suomen kuntaan, kaikille kuntien yläkoulun ja lukion biologian ja maantiedon aineenopettajille. Kuntien valinta tehtiin yksinkertaisella satunnaisotannalla. Kysely koostui avoimista kysymyksistä sekä monivalintakysymyksistä. Vastauksia tuli 7 kunnasta, yhteensä 25 vastannutta aineenopettajaa. Kyselystä saadusta aineistosta tehtiin teorialähtöinen sisällönanalyysi.
Tuloksista kävi ilmi, että aineenopettajat kokevat osaavansa tunnistaa tukea tarvitsevan oppilaan maasto-, kenttä- ja laborointitunneilla, mutta heidän tuen tarpeen huomiointi- ja eriyttämistaidoissa on kehitettävää. Lisäksi opettajat kaipaisivat enemmän resursseja sekä tukea muilta koulun tahoilta maasto-, kenttä- ja laborointituntien järjestämiseen ja siellä tukea tarvitsevien oppilaiden tukemiseen. Opettajakoulutus ei myöskään tarjoa heidän mielestään riittävästi tietoa ja taitoja eriyttämiseen liittyen. Näiden tiedon, tuen ja resurssien puutteen vuoksi hyvin isolle osalle opettajista on hankaluuksia järjestää haluamiaan maasto-, kenttä- ja laborointitunteja. Sen takia heidän on jätettävä joitakin työskentelymenetelmiä tai tunteja pois, jos oppilasryhmässä on paljon tuen tarvitsijoita.
Tutkimukseni tuo esiin opettajien näkökulman eriyttämisestä tutkimuksellisuutta painottavassa koulumaailmassa. Heillä on kokemukseen perustuvaa tietoa oppilaiden eriyttämisestä ja lisäksi arvokkaita näkemyksiä siitä, millaisia muutoksia koulut ja opettajakoulutus kaipaa. Tutkimuksesta saatavan tiedon perusteella on mahdollisuus kehittää opettajakoulutusta sekä opettajien kokemusten pohjalta voidaan kehittää lisäkoulutusta virassa toimiville opettajille. Lisäksi tulokset antavat aihetta miettiä, että miten koulut voisivat resursseillaan ja tukea tarjoamalla parantaa opettajan välineitä mielekkäisiin erilaisia oppijoita huomioiviin opetustapoihin.
Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa, miten biologian ja maantiedon aineenopettajat kokevat hallitsevansa tukea tarvitsevan oppilaan eriyttämisen maasto-, kenttä- ja laborointitunneilla. Lisäksi tutkimus selvittää, mistä opettajat kokevat saavansa tietoa, tukea ja resursseja tukea tarvitsevien oppilaiden eriyttämiseen ja että vaikuttavatko nämä erilaiset kokemukset siihen, mitä työskentelymenetelmiä opettajat valitsevat tunneilleen. Tutkimus toteutettiin sähköisen kyselyn avulla. Kyselylomake lähetettiin sähköpostitse 10 Suomen kuntaan, kaikille kuntien yläkoulun ja lukion biologian ja maantiedon aineenopettajille. Kuntien valinta tehtiin yksinkertaisella satunnaisotannalla. Kysely koostui avoimista kysymyksistä sekä monivalintakysymyksistä. Vastauksia tuli 7 kunnasta, yhteensä 25 vastannutta aineenopettajaa. Kyselystä saadusta aineistosta tehtiin teorialähtöinen sisällönanalyysi.
Tuloksista kävi ilmi, että aineenopettajat kokevat osaavansa tunnistaa tukea tarvitsevan oppilaan maasto-, kenttä- ja laborointitunneilla, mutta heidän tuen tarpeen huomiointi- ja eriyttämistaidoissa on kehitettävää. Lisäksi opettajat kaipaisivat enemmän resursseja sekä tukea muilta koulun tahoilta maasto-, kenttä- ja laborointituntien järjestämiseen ja siellä tukea tarvitsevien oppilaiden tukemiseen. Opettajakoulutus ei myöskään tarjoa heidän mielestään riittävästi tietoa ja taitoja eriyttämiseen liittyen. Näiden tiedon, tuen ja resurssien puutteen vuoksi hyvin isolle osalle opettajista on hankaluuksia järjestää haluamiaan maasto-, kenttä- ja laborointitunteja. Sen takia heidän on jätettävä joitakin työskentelymenetelmiä tai tunteja pois, jos oppilasryhmässä on paljon tuen tarvitsijoita.
Tutkimukseni tuo esiin opettajien näkökulman eriyttämisestä tutkimuksellisuutta painottavassa koulumaailmassa. Heillä on kokemukseen perustuvaa tietoa oppilaiden eriyttämisestä ja lisäksi arvokkaita näkemyksiä siitä, millaisia muutoksia koulut ja opettajakoulutus kaipaa. Tutkimuksesta saatavan tiedon perusteella on mahdollisuus kehittää opettajakoulutusta sekä opettajien kokemusten pohjalta voidaan kehittää lisäkoulutusta virassa toimiville opettajille. Lisäksi tulokset antavat aihetta miettiä, että miten koulut voisivat resursseillaan ja tukea tarjoamalla parantaa opettajan välineitä mielekkäisiin erilaisia oppijoita huomioiviin opetustapoihin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]