Selluloosapohjainen tekstiilijäte
Aho, Sanna (2020-12-22)
Aho, Sanna
S. Aho
22.12.2020
© 2020 Sanna Aho. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202012233499
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202012233499
Tiivistelmä
Kasviperäiset luonnonkuidut, kuten puuvilla, sisältävät selluloosaa, joka on luonnossa esiintyvä lineaarinen polysakkaridi. Puuvillakuituja sekoitetaan usein tuotettujen ja synteettisten kuitujen kanssa, josta saadaan tuloksena tekstiilisekoitteita. Tekstiilisekoitteissa yksi kuitutyyppi kompensoi toisen kuitutyypin heikompia ominaisuuksia, ja sekoitteet ovat myös miellyttävän tuntuisia päällä. Polyesterin ja puuvillan sekoitus on yksi markkinoiden yleisimpiä tekstiilisekoitteita, ja sen kysyntä kasvaa jatkuvasti.
Tekstiiliteollisuuden vaikutukset ympäristöön ovat huomattavia, minkä vuoksi tekstiilien kierrätysmenetelmiä on kehitettävä paljon. Suuri osa tekstiilijätteistä päätyy poltettavaksi tai jopa kaatopaikoille, vaikka tekstiilijätteillä on suuri potentiaali esimerkiksi uusiutuvien biopolttoaineiden raaka-aineiksi öljyn ja hiilen sijasta. Ongelmiksi muodostuvat kuitenkin tekstiilijätteiden kierrätysmahdollisuuksien vähäisyys sekä tekstiilien heterogeenisyys. Kemiallinen kierrätys vaatii puhtaita komponentteja. Tekstiilisekoitteita ei voi kierrättää kemiallisesti sellaisenaan, vaan niiden komponentit täytyy saada erotettua toisistaan. Erotusprosessien kehittäminen on siis keskeinen asia tekstiilien kierrätyksen edistymisessä sekä selluloosan hyödyntämisessä erottamisen jälkeen.
Tässä kandidaatintyössä käydään läpi erilaisten tekstiilien teoriaa, erilaisia erotusmenetelmiä sekä selluloosan lopullisia hyödyntämiskohteita. Tarkoituksena on esitellä erilaisia menetelmiä sekä niiden hyötyjä ja haittoja. Tutkittuja menetelmiä ovat esimerkiksi ionisten nesteiden ja epäorgaanisten happojen käyttö sekä erinäiset hajottamismenetelmät.
Tekstiiliteollisuuden vaikutukset ympäristöön ovat huomattavia, minkä vuoksi tekstiilien kierrätysmenetelmiä on kehitettävä paljon. Suuri osa tekstiilijätteistä päätyy poltettavaksi tai jopa kaatopaikoille, vaikka tekstiilijätteillä on suuri potentiaali esimerkiksi uusiutuvien biopolttoaineiden raaka-aineiksi öljyn ja hiilen sijasta. Ongelmiksi muodostuvat kuitenkin tekstiilijätteiden kierrätysmahdollisuuksien vähäisyys sekä tekstiilien heterogeenisyys. Kemiallinen kierrätys vaatii puhtaita komponentteja. Tekstiilisekoitteita ei voi kierrättää kemiallisesti sellaisenaan, vaan niiden komponentit täytyy saada erotettua toisistaan. Erotusprosessien kehittäminen on siis keskeinen asia tekstiilien kierrätyksen edistymisessä sekä selluloosan hyödyntämisessä erottamisen jälkeen.
Tässä kandidaatintyössä käydään läpi erilaisten tekstiilien teoriaa, erilaisia erotusmenetelmiä sekä selluloosan lopullisia hyödyntämiskohteita. Tarkoituksena on esitellä erilaisia menetelmiä sekä niiden hyötyjä ja haittoja. Tutkittuja menetelmiä ovat esimerkiksi ionisten nesteiden ja epäorgaanisten happojen käyttö sekä erinäiset hajottamismenetelmät.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]