”On kaipaus tuntea omaa historiaa ja juuria, kaipaus kuulua johonkin” : karjalaisten pakkomuutot ja ylisukupolvinen muistelukerronta
Majava, Pauliina (2021-05-14)
Majava, Pauliina
P. Majava
14.05.2021
© 2021 Pauliina Majava. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105187900
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105187900
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee karjalaisten ylisukupolvisia käsityksiä pakkomuutosta ja sopeutumisesta uuteen elämäntilanteeseen, sekä näille kokemuksille perheissä annettuja merkityksiä. Tutkimukseni aineisto perustuu Karjalaisuus 2000-luvulla-kirjoituskeruuseen, jonka toteuttivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tunnustuksia-tutkimushanke Oulun yliopistosta, Urbaani karjalaisuus-tutkimushanke Itä-Suomen yliopistosta ja Karjalan Sivistysseura ry. vuonna 2019. Keruuseen saapui yli 80 kirjoitusta.
Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten pakkomuutto on näkynyt karjalaisten perheiden elämässä ja miten he ovat kokeneet selviytyvänsä, ja miten heidän sukunsa on selviytynyt. Käsittelen pakkomuuttoon liittyviä kokemuksia ja tunteita, miten ne ovat välittyneet sukupolvelta toiselle. Tuon esille heidän omat ja sukunsa kokemukset, tarinat ja muistot. Pohdin myös sitä, eroavatko sukupolvien muistot toisistaan ja mitä asioita he painottavat muisteluissaan. Metodisesti tutkimuksessani on kyse muistitietotutkimuksesta (oral history), jossa muistelijoiden omat näkökulmat tuodaan esille historian tulkinnoissa. Muistitietotutkimuksessa korostetaankin historian kokemuksellisuutta ruohonjuuritasolla.
Suomessa pakkomuutto koski toisen maailmansodan jälkeen noin 420 000 ihmistä, joista suurin osa oli Karjalan alueelta. Pakkomuutto, kodin ja kotiseudun jättäminen ovat olleet vaikeita kokemuksia niitä kokeneille, mutta myös heidän jälkeläisilleen. Pakkomuuttoon ja uusille asuinpaikoille sopeutumiseen liittyvät tunteet ja traumat ovat välittyneet myös seuraaville sukupolville. Aineistossa toistuivat tietyt teemat, joita kirjoittajat toivat omissa muisteluissaan esille, kuten juurettomuus, puhumattomuus ja surumielisyys. Vanhin sukupolvi muisteli kokemaansa evakkoa ja sopeutumista, ja niihin liittyviä vaikeuksia, mutta myös selviytymiskeinoja. Siirtokarjalaisten jälkeläiset, toisessa ja kolmannessa sukupolvessa, kertoivat omassa suvussaan periytyvistä pakkosiirtoon liittyvistä muistoista, mutta myös surumielisyyden ja juurettomuuden tunteesta. Surua tunnettiin omien perheen jäsenten puolesta, mutta myös surua omasta elämästä. Useissa perheissä pakkomuutosta tai karjalaisuudesta ei kerrottu, joten vuosikymmeniä kestänyt puhumattomuus oli edelleen läsnä.
Siirtokarjalaisten sopeutuminen oli usein vaikeaa, sillä siihen liittyi muun muassa vähättelyä, nimittelyä ja entisen kotiseudun kaipuuta. Kuitenkin aineiston muisteluissa suurin osa painotti selviytymistä, miten kaikista haasteista ja vaikeuksista oli selvitty. Aineistosta tulikin vahvasti esille, että siirtokarjalaisten perheissä kerrotaan edelleen heidän omanlaistaan selviytymistarinaa, joka kestää sukupolvelta toiselle.
Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten pakkomuutto on näkynyt karjalaisten perheiden elämässä ja miten he ovat kokeneet selviytyvänsä, ja miten heidän sukunsa on selviytynyt. Käsittelen pakkomuuttoon liittyviä kokemuksia ja tunteita, miten ne ovat välittyneet sukupolvelta toiselle. Tuon esille heidän omat ja sukunsa kokemukset, tarinat ja muistot. Pohdin myös sitä, eroavatko sukupolvien muistot toisistaan ja mitä asioita he painottavat muisteluissaan. Metodisesti tutkimuksessani on kyse muistitietotutkimuksesta (oral history), jossa muistelijoiden omat näkökulmat tuodaan esille historian tulkinnoissa. Muistitietotutkimuksessa korostetaankin historian kokemuksellisuutta ruohonjuuritasolla.
Suomessa pakkomuutto koski toisen maailmansodan jälkeen noin 420 000 ihmistä, joista suurin osa oli Karjalan alueelta. Pakkomuutto, kodin ja kotiseudun jättäminen ovat olleet vaikeita kokemuksia niitä kokeneille, mutta myös heidän jälkeläisilleen. Pakkomuuttoon ja uusille asuinpaikoille sopeutumiseen liittyvät tunteet ja traumat ovat välittyneet myös seuraaville sukupolville. Aineistossa toistuivat tietyt teemat, joita kirjoittajat toivat omissa muisteluissaan esille, kuten juurettomuus, puhumattomuus ja surumielisyys. Vanhin sukupolvi muisteli kokemaansa evakkoa ja sopeutumista, ja niihin liittyviä vaikeuksia, mutta myös selviytymiskeinoja. Siirtokarjalaisten jälkeläiset, toisessa ja kolmannessa sukupolvessa, kertoivat omassa suvussaan periytyvistä pakkosiirtoon liittyvistä muistoista, mutta myös surumielisyyden ja juurettomuuden tunteesta. Surua tunnettiin omien perheen jäsenten puolesta, mutta myös surua omasta elämästä. Useissa perheissä pakkomuutosta tai karjalaisuudesta ei kerrottu, joten vuosikymmeniä kestänyt puhumattomuus oli edelleen läsnä.
Siirtokarjalaisten sopeutuminen oli usein vaikeaa, sillä siihen liittyi muun muassa vähättelyä, nimittelyä ja entisen kotiseudun kaipuuta. Kuitenkin aineiston muisteluissa suurin osa painotti selviytymistä, miten kaikista haasteista ja vaikeuksista oli selvitty. Aineistosta tulikin vahvasti esille, että siirtokarjalaisten perheissä kerrotaan edelleen heidän omanlaistaan selviytymistarinaa, joka kestää sukupolvelta toiselle.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32026]