Hengitystiebakteerien monitestaus lastentautien päivystyksessä : apua keuhkokuumeen diagnostiikkaan?
Heikkilä, Reetta (2021-06-10)
Heikkilä, Reetta
R. Heikkilä
10.06.2021
© 2021 Reetta Heikkilä. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202106178549
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202106178549
Tiivistelmä
Lapsen keuhkokuumetta aiheuttavat noin kolmasosassa tapauksista hengitystievirukset, kolmasosassa hengitystievirukset ja bakteerit yhdessä ja kolmasosassa ensisijaisesti bakteerit. Lapsen keuhkokuumeen etiologian selvittäminen päivystyksessä on nykykeinoin vaikeaa. Käytännössä kaikki keuhkokuumeet hoidetaankin antibiootilla. Uusi polymeraasiketjurektioon (PCR) perustuva diagnostiikka mahdollistaa hengitystieviruksien ja -bakteerien nopean tunnistamisen nenänielunäytteistä päivystyksissä. Tutkimusnäyttö vaikuttavuudesta ja hengitystiebakteerin yhteydestä keuhkokuumeeseen ja lapsen sairauden kulkuun kuitenkin puuttuu. Tämä syventävien tutkielma on osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta, joka tutkii lasten hengitystiebakteerien laajan PCR-diagnostiikan hyötyjä lasten alahengitystieinfektioiden diagnosoinnissa ja hoitopäätöksissä päivystyspoliklinikalla.
Tämä tutkielma keskittyi lasten kahden yleisimmän hengitystiebakteerin eli Streptococcus pneumoniaen (pneumokokki) ja Haemophilus influenzaen (hemofilus) löytymiseen nenänielusta PCR-tutkimuksella lapsipotilailla. Lapsilta kerättiin normaalin kliinisen käytännön mukaisesti nenänielunäytteet, joista analysoitiin seuraavaan päivään mennessä hengitystievirusnäytteet. Bakteerinäytteet tutkittiin jälkikäteen pakastetuista näytteistä. Sairauskertomustiedoista kerättiin tiedot lasten sairauden kulusta, hoitoajoista ja antibioottihoidosta. Tutkimuksella oli PPSHP:n eettisen toimikunnan ja Valviran tutkimuslupa.
Tutkimusaineisto koostui yhteensä 1252 äkillisesti sairaasta lapsesta, joilla oli kuume tai hengitystieinfektio. Yhteensä 153 lapsella (12 %) oli kliinisesti tai radiologisesti todettu keuhkokuume. Antibioottihoito aloitettiin 118 (77%) lapselle. Aineistossa todettiin nenänielussa pneumokokki tai hemofilus 610 lapsella (49%). Pneumokokkia tai hemofilusta esiintyi 68% niistä lapsista, joilla oli pneumonia. Pneumokokin tai hemofiluksen toteaminen nenänielusta nosti lapsen keuhkokuumeen riskin noin kaksinkertaiseksi (RR 2.2, 95% 1,6 -3,1).
Tässä isossa kohorttitutkimuksessa pneumokokin tai hemofiluksen toteaminen nenänielusta äkillisesti sairaalla lapsella lisäsi keuhkokuumediagnoosin riskiä noin kaksinkertaiseksi verrattuna muihin äkillisesti sairastuneisiin lapsiin. Pneumokokkia ja hemofilusta todettiin nenänielunäytteissä usein myös potilailla, joilla ei ollut keuhkokuumetta. Käyttökelpoisuus kliinisen diagnostiikan työkaluna päivystyksissä on siis vähäinen.
Tämä tutkielma keskittyi lasten kahden yleisimmän hengitystiebakteerin eli Streptococcus pneumoniaen (pneumokokki) ja Haemophilus influenzaen (hemofilus) löytymiseen nenänielusta PCR-tutkimuksella lapsipotilailla. Lapsilta kerättiin normaalin kliinisen käytännön mukaisesti nenänielunäytteet, joista analysoitiin seuraavaan päivään mennessä hengitystievirusnäytteet. Bakteerinäytteet tutkittiin jälkikäteen pakastetuista näytteistä. Sairauskertomustiedoista kerättiin tiedot lasten sairauden kulusta, hoitoajoista ja antibioottihoidosta. Tutkimuksella oli PPSHP:n eettisen toimikunnan ja Valviran tutkimuslupa.
Tutkimusaineisto koostui yhteensä 1252 äkillisesti sairaasta lapsesta, joilla oli kuume tai hengitystieinfektio. Yhteensä 153 lapsella (12 %) oli kliinisesti tai radiologisesti todettu keuhkokuume. Antibioottihoito aloitettiin 118 (77%) lapselle. Aineistossa todettiin nenänielussa pneumokokki tai hemofilus 610 lapsella (49%). Pneumokokkia tai hemofilusta esiintyi 68% niistä lapsista, joilla oli pneumonia. Pneumokokin tai hemofiluksen toteaminen nenänielusta nosti lapsen keuhkokuumeen riskin noin kaksinkertaiseksi (RR 2.2, 95% 1,6 -3,1).
Tässä isossa kohorttitutkimuksessa pneumokokin tai hemofiluksen toteaminen nenänielusta äkillisesti sairaalla lapsella lisäsi keuhkokuumediagnoosin riskiä noin kaksinkertaiseksi verrattuna muihin äkillisesti sairastuneisiin lapsiin. Pneumokokkia ja hemofilusta todettiin nenänielunäytteissä usein myös potilailla, joilla ei ollut keuhkokuumetta. Käyttökelpoisuus kliinisen diagnostiikan työkaluna päivystyksissä on siis vähäinen.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]