Pietariin, Pariisiin ja Uhtualle : Karjalan Sivistysseuran poliittinen toiminta maaliskuun vallankumouksesta Tarton rauhaan
Riskumäki, Eetu (2021-06-18)
Riskumäki, Eetu
E. Riskumäki
18.06.2021
© 2021 Eetu Riskumäki. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202106228701
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202106228701
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Karjalan Sivistysseuran poliittista toimintaa Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksesta Tarton rauhaan vuonna 1920. Vuonna 1917 perustettu Karjalan Sivistysseura oli suora seuraaja vuosina 1906–1911 toimineelle Vienan Karjalaisten liitolle. Seuran tarkoituksena oli edesauttaa Vienan ja Aunuksen Karjalan kansan elämää taloudellisesti, henkisesti ja sivistyksellisesti, jonka tärkeänä keinona oli myös Venäjän Karjalan (niin kutsutun Itä-Karjalan) valtiollisten oikeuksien parantaminen. Yhdistys oli leimallisesti Suomeen asettuneen venäjänkarjalaisen sivistyneistön järjestö ja se toimi Suomesta käsin.
Tutkielma perustuu Karjalan Sivistysseuran ja siihen kytköksissä olleiden organisaatioiden ja henkilöiden arkistoaineistoon, seuran piirissä syntyneeseen lähdekirjallisuuteen sekä seuraa ja sen toimijoita koskevaan eri henkilöiden muistelma-aineistoon. Arkistoaineistosta tärkeimmät ovat Karjalan Sivistysseuran ja seuran järjestämien muiden kokousten pöytäkirjat ja seuran keskeisten aktiivien kirjeenvaihto.
Tutkimuksessa syvennytään Karjalan Sivistysseuran poliittisen toiminnan syihin, vaikutukseen ja ilmenemismuotoihin, sekä niihin seuran piirissä vaikuttaneisiin toimijoihin, jotka olivat mukana toteuttamassa Sivistysseuran poliittista linjaa. Tutkimuksen keskeisenä elementtinä on Sivistysseuran aktiiveista muodostunut verkosto, jonka jäsenten toiminta ja vaikutus seuran piirissä nousee tutkielmassa keskeiseen asemaan.
Tutkielma käsittelee Karjalan Sivistysseuran vuosien 1917–1920 toimintaa kokonaisuutena, josta on erotettavissa erilaisia seuran toiminnan suuntauksia ja vaikuttamiskeinoja. Sivistysseuran tavoitteet ja vaikuttamiskeinot mukautuivat ajan kuluessa vallitseviin olosuhteisiin. Perustamisestaan aina alkuvuoteen 1918 saakka seuran tavoite oli autonominen Venäjän Karjala osana muodostumassa olevaa uutta Venäjää. Tuona aikana seura keskittyi vaikuttamaan tavoitteen saavuttamisen kannalta olennaisiin venäläisiin osapuoliin.
Sivistysseura hylkäsi autonomialinjan alkuvuodesta 1918 ja ryhtyi ajamaan Venäjän Karjalan liittämistä Suomeen. Uutta linjaa seura toteutti Vienan heimosotaretkien aikana tiiviissä yhteistyössä suomalaisten Suur-Suomi-aktivistien kanssa. Vienan retkien ja maailmansodan päätös sai kevääseen 1919 mennessä seuran hakemaan Karjalan tilanteeseen ensisijaisesti diplomaattista ratkaisua. Alkuvuodesta 1919 Vienassa nousseen itsenäisyysliikkeen myötä myös Sivistysseuran ensisijaiseksi tavoitteeksi otettiin vuoden 1919 aikana Venäjän Karjalan itsenäisyys. Vienan itsenäisyyshankkeen kaaduttua vuonna 1920 ratkaisua haettiin vielä Tarton rauhanneuvotteluista heikoin tuloksin.
Tutkielma perustuu Karjalan Sivistysseuran ja siihen kytköksissä olleiden organisaatioiden ja henkilöiden arkistoaineistoon, seuran piirissä syntyneeseen lähdekirjallisuuteen sekä seuraa ja sen toimijoita koskevaan eri henkilöiden muistelma-aineistoon. Arkistoaineistosta tärkeimmät ovat Karjalan Sivistysseuran ja seuran järjestämien muiden kokousten pöytäkirjat ja seuran keskeisten aktiivien kirjeenvaihto.
Tutkimuksessa syvennytään Karjalan Sivistysseuran poliittisen toiminnan syihin, vaikutukseen ja ilmenemismuotoihin, sekä niihin seuran piirissä vaikuttaneisiin toimijoihin, jotka olivat mukana toteuttamassa Sivistysseuran poliittista linjaa. Tutkimuksen keskeisenä elementtinä on Sivistysseuran aktiiveista muodostunut verkosto, jonka jäsenten toiminta ja vaikutus seuran piirissä nousee tutkielmassa keskeiseen asemaan.
Tutkielma käsittelee Karjalan Sivistysseuran vuosien 1917–1920 toimintaa kokonaisuutena, josta on erotettavissa erilaisia seuran toiminnan suuntauksia ja vaikuttamiskeinoja. Sivistysseuran tavoitteet ja vaikuttamiskeinot mukautuivat ajan kuluessa vallitseviin olosuhteisiin. Perustamisestaan aina alkuvuoteen 1918 saakka seuran tavoite oli autonominen Venäjän Karjala osana muodostumassa olevaa uutta Venäjää. Tuona aikana seura keskittyi vaikuttamaan tavoitteen saavuttamisen kannalta olennaisiin venäläisiin osapuoliin.
Sivistysseura hylkäsi autonomialinjan alkuvuodesta 1918 ja ryhtyi ajamaan Venäjän Karjalan liittämistä Suomeen. Uutta linjaa seura toteutti Vienan heimosotaretkien aikana tiiviissä yhteistyössä suomalaisten Suur-Suomi-aktivistien kanssa. Vienan retkien ja maailmansodan päätös sai kevääseen 1919 mennessä seuran hakemaan Karjalan tilanteeseen ensisijaisesti diplomaattista ratkaisua. Alkuvuodesta 1919 Vienassa nousseen itsenäisyysliikkeen myötä myös Sivistysseuran ensisijaiseksi tavoitteeksi otettiin vuoden 1919 aikana Venäjän Karjalan itsenäisyys. Vienan itsenäisyyshankkeen kaaduttua vuonna 1920 ratkaisua haettiin vielä Tarton rauhanneuvotteluista heikoin tuloksin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]