”Ei ne sentään välimerkkejä ole!” : eri ikäryhmien käsityksiä emojien välimerkinomaisesta käytöstä
Perämäki, Lassi (2022-06-14)
Perämäki, Lassi
L. Perämäki
14.06.2022
© 2022 Lassi Perämäki. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202206142830
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202206142830
Tiivistelmä
Olen tutkinut pro gradu -tutkielmassani emojin välimerkinomaista käyttöä eri ikäryhmissä. Emojin välimerkinomainen käyttö tarkoittaa sitä, että emoji sijoitetaan tekstiin jaksottavana välineenä niin, että se joko vahvistaa välimerkkiä tai korvaa sen kokonaan. Asetelmavaiheessa olen keräämäni teorian perusteella päättänyt toteuttaa tutkimuksen niin, että nimeän ilmiön emoji-välimerkki-ilmiöksi ja käsittelen sitä tutkimuksessa uudenlaisena kielen ilmiönä.
Tutkimuksen olen toteuttanut kyselytutkimuksena. Rajasin tutkimuksessa esiintyvät informanttiryhmät iän perusteella neljään eri ryhmään: alle 20-vuotiaat, 20–39-vuotiaat, 40–59-vuotiaat sekä yli 60-vuotiaat. Täten olen kyennyt tarkastelemaan sitä, miten emojeita käytetään välimerkinomaisesti kunkin eri viiteryhmän kesken ja millaisia viiteryhmien välisiä eroja käytössä esiintyy. Aineistoa olen analysoinut sekä määrällisesti että laadullisesti. Olen vertaillut vastauksissa esiintyviä lukuja määrällisesti tilastollisin menetelmin. Laadullisesti olen taas tulkinnut informanttien vastaustensa tueksi antamia vapaaehtoisia perusteluja, sekä arvioinut mahdollisia syitä tilastoiduissa luvuissa esiintyville yhtäläisyyksille ja eroavuuksille.
Havaintojeni mukaan jokainen viiteryhmä käyttää emojeita välimerkinomaisesti tietyllä tavalla. Näissä käyttötottumuksissa esiintyy jonkin verran eroja ryhmien välillä. Keskimäärin tuloksista voidaan todeta, että mitä kauempana tarkasteltavat ikäryhmät ovat toisistaan ikäerojensa puolesta, sitä erilaisemmilta nämä käyttötottumukset näyttävät toisiinsa verrattuna. Esimerkiksi kaikista nuorimmat tutkimukseen vastanneet informantit käyttävät emojeita tekstin jaksottamiseen keskimäärin jopa luontevammin kuin tavallisia välimerkkejä. Vastaavasti taas vanhempien vastaajien keskuudessa emojeilla on keskeisempi rooli sävyn, tunnetilan ja visuaalisen ilmeen välittämisessä viestinnässä.
Tutkielman tekeminen jakautui ajallisesti noin reilun vuoden mittaiselle jaksolle, jonka aikana emojien käyttötottumukset ovat jo osittain muuttuneet siitä, millaisia ne olivat tutkielman aloitusvaiheessa keväällä 2021. Emoji-välimerkki-ilmiön luonne muuttuu hyvin nopeasti, minkä seurauksena olen tehnyt johtopäätöksen siitä, että ilmiöstä olisi hyvin mahdollista saada suurestikin omasta tutkimuksestani poikkeavia tuloksia, mikäli tutkimus toistettaisiin muutaman vuoden kuluttua.
Verkkokielen ilmiönä emojien käyttö on jatkuvassa muutoksessa, ja niitä käytetään aina jonkin verran eri tavalla riippuen siitä, miten tarkasteltavan viiteryhmän rajaa. Eroavaisuuksia voi olla kielenkäyttäjien ikien lisäksi myös sosiaalisissa taustoissa, kielellisissä taustoissa, työ- ja harrasteyhteisöissä sekä muissa vastaavissa pienemmissä ja suuremmissa kulttuurirajauksissa.
Tutkimuksen olen toteuttanut kyselytutkimuksena. Rajasin tutkimuksessa esiintyvät informanttiryhmät iän perusteella neljään eri ryhmään: alle 20-vuotiaat, 20–39-vuotiaat, 40–59-vuotiaat sekä yli 60-vuotiaat. Täten olen kyennyt tarkastelemaan sitä, miten emojeita käytetään välimerkinomaisesti kunkin eri viiteryhmän kesken ja millaisia viiteryhmien välisiä eroja käytössä esiintyy. Aineistoa olen analysoinut sekä määrällisesti että laadullisesti. Olen vertaillut vastauksissa esiintyviä lukuja määrällisesti tilastollisin menetelmin. Laadullisesti olen taas tulkinnut informanttien vastaustensa tueksi antamia vapaaehtoisia perusteluja, sekä arvioinut mahdollisia syitä tilastoiduissa luvuissa esiintyville yhtäläisyyksille ja eroavuuksille.
Havaintojeni mukaan jokainen viiteryhmä käyttää emojeita välimerkinomaisesti tietyllä tavalla. Näissä käyttötottumuksissa esiintyy jonkin verran eroja ryhmien välillä. Keskimäärin tuloksista voidaan todeta, että mitä kauempana tarkasteltavat ikäryhmät ovat toisistaan ikäerojensa puolesta, sitä erilaisemmilta nämä käyttötottumukset näyttävät toisiinsa verrattuna. Esimerkiksi kaikista nuorimmat tutkimukseen vastanneet informantit käyttävät emojeita tekstin jaksottamiseen keskimäärin jopa luontevammin kuin tavallisia välimerkkejä. Vastaavasti taas vanhempien vastaajien keskuudessa emojeilla on keskeisempi rooli sävyn, tunnetilan ja visuaalisen ilmeen välittämisessä viestinnässä.
Tutkielman tekeminen jakautui ajallisesti noin reilun vuoden mittaiselle jaksolle, jonka aikana emojien käyttötottumukset ovat jo osittain muuttuneet siitä, millaisia ne olivat tutkielman aloitusvaiheessa keväällä 2021. Emoji-välimerkki-ilmiön luonne muuttuu hyvin nopeasti, minkä seurauksena olen tehnyt johtopäätöksen siitä, että ilmiöstä olisi hyvin mahdollista saada suurestikin omasta tutkimuksestani poikkeavia tuloksia, mikäli tutkimus toistettaisiin muutaman vuoden kuluttua.
Verkkokielen ilmiönä emojien käyttö on jatkuvassa muutoksessa, ja niitä käytetään aina jonkin verran eri tavalla riippuen siitä, miten tarkasteltavan viiteryhmän rajaa. Eroavaisuuksia voi olla kielenkäyttäjien ikien lisäksi myös sosiaalisissa taustoissa, kielellisissä taustoissa, työ- ja harrasteyhteisöissä sekä muissa vastaavissa pienemmissä ja suuremmissa kulttuurirajauksissa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32038]