Ikiroudan sulamisen vaikutus ympäristöön pohjoisella pallonpuoliskolla
Solastie, Sara (2022-12-13)
Solastie, Sara
S. Solastie
13.12.2022
© 2022 Sara Solastie. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202212133730
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202212133730
Tiivistelmä
Pohjoisen pallonpuoliskon alueella ilman lämpötila nousee lähes kaksi kertaa nopeammin kuin alemmilla leveysasteilla. Ikirouta on alkanut sulaa nopeasti reaktiona arktisen alueiden lämpenemiseen. Seurauksena ovat ekosysteemien muutokset ja suuret vaikutukset alueiden ympäristöön.
Kasvillisuuden ja maanpinnan muutokset ovat ikiroudan sulamisen tuotosta. Tundrat pensastuvat ja metsittyvät ikiroudan sulaessa sekä kasvi- ja eläinlajien elinalueet ja levinneisyys muuttuvat. Ikiroudan sulaminen lisää hiilen vapautumista aiemmin jäätyneestä maaperästä kasvihuonekaasujen muodossa. Ikiroudan sulettua maaperä rikastuu hiilellä ja vesistöissä voidaan havaita metaania.
Ilmaston lämpenemisen lisäksi ikiroudan vakauteen vaikuttavat erilaiset häiriöt. Näitä häiriöitä ovat muun muassa palot, eläinten ja ihmisten toiminta, pulssimaiset häiriöt sekä luonnon aiheuttamat häiriöt. Häiriöiden voimakkuus, alueellinen laajuus, ajallinen kesto ja hydrologiset yhteydet ovat tekijöitä, joista riippuu ikiroudan sulamisen vaikuttavuuden taso tärkeimpiin ekologisiin toimintoihin. Ikiroudan vakauden voidaankin todeta olevan perustavanlaatuisen tärkeää hydrologisen kierron sekä ekosysteemiprosessien kannalta.
Ikiroutaekosysteemit reagoivat ilmaston lämpenemiselle nopeasti, mikä helpottaa vaikutusten tutkimusta. Ikirouta tulee kuitenkin todennäköisesti sulamaan nopeammin kuin mitä nykyisin pelkän ilmaston lämpenemisen perusteella odotetaan.
Kasvillisuuden ja maanpinnan muutokset ovat ikiroudan sulamisen tuotosta. Tundrat pensastuvat ja metsittyvät ikiroudan sulaessa sekä kasvi- ja eläinlajien elinalueet ja levinneisyys muuttuvat. Ikiroudan sulaminen lisää hiilen vapautumista aiemmin jäätyneestä maaperästä kasvihuonekaasujen muodossa. Ikiroudan sulettua maaperä rikastuu hiilellä ja vesistöissä voidaan havaita metaania.
Ilmaston lämpenemisen lisäksi ikiroudan vakauteen vaikuttavat erilaiset häiriöt. Näitä häiriöitä ovat muun muassa palot, eläinten ja ihmisten toiminta, pulssimaiset häiriöt sekä luonnon aiheuttamat häiriöt. Häiriöiden voimakkuus, alueellinen laajuus, ajallinen kesto ja hydrologiset yhteydet ovat tekijöitä, joista riippuu ikiroudan sulamisen vaikuttavuuden taso tärkeimpiin ekologisiin toimintoihin. Ikiroudan vakauden voidaankin todeta olevan perustavanlaatuisen tärkeää hydrologisen kierron sekä ekosysteemiprosessien kannalta.
Ikiroutaekosysteemit reagoivat ilmaston lämpenemiselle nopeasti, mikä helpottaa vaikutusten tutkimusta. Ikirouta tulee kuitenkin todennäköisesti sulamaan nopeammin kuin mitä nykyisin pelkän ilmaston lämpenemisen perusteella odotetaan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]