Biologisen passin hyödyntäminen dopingin diagnostiikassa
Dahlqvist, Ira (2023-05-15)
Dahlqvist, Ira
I. Dahlqvist
15.05.2023
© 2023 Ira Dahlqvist. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202305151760
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202305151760
Tiivistelmä
Kiellettyjen lääkeaineiden ja yhdisteiden käyttöä urheilusuoritusta parantavassa tarkoituksessa kutsutaan dopingiksi. Urheilijat ovat jo pitkään käyttäneet dopingaineita, jotka parantavat heidän suoriutumistaan kilpaurheilussa. Urheilusuoritusta parantavien lääkeaineiden käyttö rikkoo Maailman antidopingtoimiston (WADA) asettamia sääntöjä, jotka tarjoavat kaikille yhtäläisen mahdollisuuden kilpailla urheilussa.
Perinteiset dopingtestit perustuvat kiellettyjen aineiden havaitsemiseen näytteestä. Verestä analysoitavaan dopingiin tällä lähestymistavalla on kuitenkin merkittäviä heikkouksia, mikä vaikeuttaa dopingin havaitsemista. Tiedeyhteisö ehdotti termiä ’’urheilijan biologinen passi’’ spesifisten hematologisten muuttujien havaitsemiseen ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Urheilijan biologisen passin (ABP) tarkoitus ei ole seurata itse käytettävää dopingainetta tai -menetelmää vaan pikemminkin tarkkailla valittuja biologisia muuttujia (dopingin biomarkkereita) pitkällä aikavälillä. ABP hyödyntää Bayesin teoreemaa laskiessaan urheilijan yksilöllisiä vertailualueita ja tunnistaa epätyypilliset muutokset valituissa biomarkkereissa. Mahdolliset muutokset urheilijan veriarvoissa pystytään havaitsemaan heti, koska viitearvoina käytetään urheilijan omaa, aikaisemmissa testeissä määriteltyä viitearvoaluetta. Tämä biologisten muuttujien mahdollinen epänormaali vaihtelevuus paljastaa dopingin käytön epäsuorasti ilman varsinaista positiivista dopingtestitulosta.
ABP on osoittautunut tehokkaaksi työkaluksi dopingin diagnosoinnissa. ABP on käyttöönottonsa jälkeen ollut suoraan vastuussa yli 180 dopingrikkeen paljastamisessa, emmekä voi varmuudella tietää, kuinka moneen kiinnijäämiseen ABP on vaikuttanut epäsuorasti.
Perinteiset dopingtestit perustuvat kiellettyjen aineiden havaitsemiseen näytteestä. Verestä analysoitavaan dopingiin tällä lähestymistavalla on kuitenkin merkittäviä heikkouksia, mikä vaikeuttaa dopingin havaitsemista. Tiedeyhteisö ehdotti termiä ’’urheilijan biologinen passi’’ spesifisten hematologisten muuttujien havaitsemiseen ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Urheilijan biologisen passin (ABP) tarkoitus ei ole seurata itse käytettävää dopingainetta tai -menetelmää vaan pikemminkin tarkkailla valittuja biologisia muuttujia (dopingin biomarkkereita) pitkällä aikavälillä. ABP hyödyntää Bayesin teoreemaa laskiessaan urheilijan yksilöllisiä vertailualueita ja tunnistaa epätyypilliset muutokset valituissa biomarkkereissa. Mahdolliset muutokset urheilijan veriarvoissa pystytään havaitsemaan heti, koska viitearvoina käytetään urheilijan omaa, aikaisemmissa testeissä määriteltyä viitearvoaluetta. Tämä biologisten muuttujien mahdollinen epänormaali vaihtelevuus paljastaa dopingin käytön epäsuorasti ilman varsinaista positiivista dopingtestitulosta.
ABP on osoittautunut tehokkaaksi työkaluksi dopingin diagnosoinnissa. ABP on käyttöönottonsa jälkeen ollut suoraan vastuussa yli 180 dopingrikkeen paljastamisessa, emmekä voi varmuudella tietää, kuinka moneen kiinnijäämiseen ABP on vaikuttanut epäsuorasti.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]